Tervehdys, Hannu! Luovuit Teivon tallistasi kuun vaihteessa. Miltä nyt tuntuu?”Ei tämä nyt vielä kauhean kummalliselta tunnu. Ei tässä ainakaan mitään paniikkia vielä ole, eikä ole päätös alkanut kaduttamaan. Viikonloppu meni vielä asioita järjestellessä, mutta alkuviikosta lähdin mökille, siellä kerkeää pohdiskelemaan näitä asioita.”Kuinka kauan ehdit olemaan Teivossa?”Melkein 30 vuotta, 28 tai 29. Rataa on kierretty monta kierrosta. Työlästä hommaahan se on. Teivossa on hyvä pitää hevosia. Parhaiten mieleeni jäi suomenhevosten Kriteriumin voitto ihan aluksi, vaikka Juli Pat ei oma valmennettava ollutkaan. Siitä tuli varmaan aika paljon nostetta omalle uralle.”Mitä jäät kaipaamaan Teivosta?”Tällä hetkellä en oikeastaan mitään. Mutta saa nähdä, miltä tuntuu tulevaisuudessa. Sehän tässä oli mielenkiintoista, etten ole sitä oikeastaan edes ajatellut, miltä se tuntuu. Sen näkee sitten.”Mitä aiot seuraavaksi?”Mitään suunnitelmia ei vielä ole. Hetki huokaistaan ja ruvetaan sen jälkeen pohtimaan rauhassa, mitä tulevaisuudessa tekisi. Kaikki käy minulle, mutta katsotaan päivä kerrallaan. Ainakin nyt on ajatus, että pieni pysähtyminen tekisi hyvää. Katsotaan, onnistuuko se ja miltä se tuntuu. Lähdetään puhtaalta pöydältä ja katsotaan mitä tapahtuu.”Jääkö valmennukseesi yhtään hevosta?”Torstaina lähti viimeiset. Yksi oma hevoseni jää minulle, se menee yhdelle tutulle treeniin.”Minkälainen päätös oli luopua tallista?”Kyllä minä tätä olin moneen kertaan miettinyt, mutta enempi oli siitä kiinni, ettei uskaltanut tehdä tällaista ratkaisua. Nyt se tuntui oikealta, niin lopulta se oli helppo ratkaisu. Ei se mikään tunnekuohu ollut, että nyt lopetetaan, vaan olen suunnitellut tätä pidempään. Minulla on yksi pitkäaikainen työntekijä, jonka kanssa keskustelin asiasta. Sitten tein itse päätöksen.”.Hannu Kamppuri luopuu Teivon tallistaan – ”Katsotaan, mitä maailma tuo tullessaan”
Tervehdys, Hannu! Luovuit Teivon tallistasi kuun vaihteessa. Miltä nyt tuntuu?”Ei tämä nyt vielä kauhean kummalliselta tunnu. Ei tässä ainakaan mitään paniikkia vielä ole, eikä ole päätös alkanut kaduttamaan. Viikonloppu meni vielä asioita järjestellessä, mutta alkuviikosta lähdin mökille, siellä kerkeää pohdiskelemaan näitä asioita.”Kuinka kauan ehdit olemaan Teivossa?”Melkein 30 vuotta, 28 tai 29. Rataa on kierretty monta kierrosta. Työlästä hommaahan se on. Teivossa on hyvä pitää hevosia. Parhaiten mieleeni jäi suomenhevosten Kriteriumin voitto ihan aluksi, vaikka Juli Pat ei oma valmennettava ollutkaan. Siitä tuli varmaan aika paljon nostetta omalle uralle.”Mitä jäät kaipaamaan Teivosta?”Tällä hetkellä en oikeastaan mitään. Mutta saa nähdä, miltä tuntuu tulevaisuudessa. Sehän tässä oli mielenkiintoista, etten ole sitä oikeastaan edes ajatellut, miltä se tuntuu. Sen näkee sitten.”Mitä aiot seuraavaksi?”Mitään suunnitelmia ei vielä ole. Hetki huokaistaan ja ruvetaan sen jälkeen pohtimaan rauhassa, mitä tulevaisuudessa tekisi. Kaikki käy minulle, mutta katsotaan päivä kerrallaan. Ainakin nyt on ajatus, että pieni pysähtyminen tekisi hyvää. Katsotaan, onnistuuko se ja miltä se tuntuu. Lähdetään puhtaalta pöydältä ja katsotaan mitä tapahtuu.”Jääkö valmennukseesi yhtään hevosta?”Torstaina lähti viimeiset. Yksi oma hevoseni jää minulle, se menee yhdelle tutulle treeniin.”Minkälainen päätös oli luopua tallista?”Kyllä minä tätä olin moneen kertaan miettinyt, mutta enempi oli siitä kiinni, ettei uskaltanut tehdä tällaista ratkaisua. Nyt se tuntui oikealta, niin lopulta se oli helppo ratkaisu. Ei se mikään tunnekuohu ollut, että nyt lopetetaan, vaan olen suunnitellut tätä pidempään. Minulla on yksi pitkäaikainen työntekijä, jonka kanssa keskustelin asiasta. Sitten tein itse päätöksen.”.Hannu Kamppuri luopuu Teivon tallistaan – ”Katsotaan, mitä maailma tuo tullessaan”