Ei minulta mitään puutu

Hämmentävä tilanne: minä en tarvitse uusia varusteita. Minulla ei ole hevostakaan, joka tarvitsisi uusia varusteita. Kaikkea on omasta takaa enemmän kuin yhdelle, niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Minulla on jopa kaksi satulaa, jotka odottavat joko uutta kotia tai vastavuoroisesti hevosta alleen. Minä en kuitenkaan ole juuri nyt hevosenostoaikeissa. Ei ole aikaa eikä rahaa.

Suomen suurin hevostapahtuma tällä viikolla odottaa kuitenkin rahojani, sillä expoalue on pystytty minua varten. Kovin edullisesti exposta ei saa juuri mitään, mutta ihanuus onkin siinä, että sieltä saa kaikkea. Se on hetken aikaa Suomen suurin hevostavaratalo, jossa vain lompakko asettaa rajat. Nokkelimmat ovat säästäneet pennosiaan tätä varten. Jos siis hevoseihmisillä jotain pennosia joskus säästyy. Olen vain kerran kuullut ihmisestä, joka puhui säästöistään, mutta hänkin sanoi käyttäneensä ne hevosensa eläinlääkärilaskuun.

Rahaa toki minulta puuttuisi, mutta ei tavaraa. Tänä vuonna olenkin hevostarvikeliikkeen painajainen: olen ostanut riittävästi hyvälaatuista tavaraa, joten nyt aion käyttää rahani aineettomasti oman hyvinvointini lisäämiseen. Samaa sanovat monety ympärilläni. Hevostarvikeliikkeissä on varmasti tuskallista katsoa tätä trendiä, etenkin kun se kaventaa heidän palkkapussiaan ja pakottaa jopa sulkemaan ovia. Taantumakin tekee tähän osansa. Moni tuskailee sitäkin, että EU-määräysten mukainen tallien remontointi nosti tallivuokria pääkaupunkiseudun talleissa pahimmillaan useita satoja euroja. Kyllä se jostain on pois, mutta hevosen hyvinvoinnista harva on valmis tinkimään.

Pari vuotta sitten horse show´n hittituote oli toppaliivi. Ostin itsekin sellaisen ja se on vielä oikein hyvässä kunnossa. Se on itse asiassa maailman epäkäytännöllisin ratsastusvaruste, sillä useimmiten se roikkuu maneesin reunalla naulakossa. Liian kuumahan siinä aina tulee.