Näkökulma: Emmekö usko itseemme?
Kysymys siitä, pitäisikö totopelien kuulua 2027 aloittavassa uudessa rahapelijärjestelmässä monopoli- vai lisenssimarkkinatuotteisiin, on pyörinyt raviväen huulilla pitkin vuotta ja parranpärinää riittää näemmä syksynkin ratoksi asti. Hyvä on, että puhutaan. Kyseessä on raviurheilun tulevaisuuden kannalta hyvinkin ratkaisevasta päätöksestä.
Mielenkiintoa kysymyksen ympärillä ovat lisänneet valtion monopoliyhtiön Veikkauksen alati kasvavat tarjoukset siitä, että raviväki vastaisi tälläkin kertaa myöntävästi monopoliyhtiön soidinkutsuun. Meidän perällemme tarjousten nokittelu kertoo lähinnä siitä epätoivosta, että Veikkaus pelkää tosissaan häviävänsä merkittävästi markkinaosuutta Hippoksen ja ATG:n kaavailemalle yhteisyritykselle. Ja mikä siinä, kyllä minäkin Veikkauksen housuissa pelkäisin. Totopelien asiakkuuksien arvo on merkittävästi totopelien generoimaa pelikatetta suurempi.
Päätöstä tehtäessä Hippoksen on tietysti hyvä katsella joka suuntaan. Missä ollaan, miten tähän on tultu ja mitä näkyy edessä? Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vajaassa 10 vuodessa Veikkaus on luvattujen kasvavien totopelivaihtojen sijaan saanut aikaan niiden laskevan trendin. Talouden puolella ensi vuonna alan rahoitus tulee laskemaan dramaattisesti valtiontukien pienentyessä. Veikkauksen ja valtiovallan ennen peliyhtiöiden yhdistämistä antamat lupaukset on yksi toisensa jälkeen rikottu. Kuuluisaa yhteisymmärryspöytäkirjaa on käytetty lähinnä vessapaperina. Edelleen kuitenkin tuntuu löytyvän porukkaa, joiden mielestä Veikkauksen seireeninkutsuun voi luottaa kuin vuoreen. Mistä tuo luotto syntyy? Ei ainakaan mistään ulkoisesti tunnistettavissa olevasta Veikkauksen rakkaudesta suomalaista raviurheilua kohtaan.
Edessä näkyy joka tapauksessa haastavat ajat. Veikkauksen tarjouksessa on sama henki kuin peliyhtiöiden yhdistämisessä oli ja kuten siinä lopulta sitten myös kävi. Eli ensin lämmittää, mutta lopulta on paljon kylmempi. Tässä vaiheessa, kun Veikkaus näkee omien intressiensä takia totopelit tärkeäksi, rahaa riittäisi raviurheilullekin. Mutta kun muutaman vuoden päästä totopeleillä ei enää ole vastaavaa strategista merkitystä markkinaosuuksien vakiinnuttua, raviurheilu saa jäädä oman onnensa varaan. Tanskasta nähdään hyvin mitä tapahtui, kun lisenssijärjestelmän alussa hevospelit jäivät monopoliin ja siirtyivät vasta myöhemmin lisenssijärjestelmän puolelle. Häviäjänä oli nimenomaan Tanskan raviurheilu.
Jos raviurheilu halutaan pitää elinvoimaisena yli kymmenen vuoden päähän, niin itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin lisenssimarkkinan ja yhteisyrityksen ATG:n kanssa. Totta kai tuohon liittyy isoja riskejä, mutta se on ainoa skenaario, jonka voi uskoa tarjoavan ratkaisun alan rahoitukselle pitkälle tulevaisuuteen. Valtiontaloutensa ryssinyt Suomi ei tule raviurheilua äärettömyyksiin tukemaan. Meidän on luotettava itseemme ja hoidettava asiamme niin, että raviurheilun tulevaisuus on omissa käsissämme eikä kiinni siitä, miten Hippoksen ”hiekkaa-aina-hammasrattaissa-lobbauskoneisto” onnistuu.
Loppuun toivomus sotamies Honkajokea mukaillen: Varjele noita Hippoksen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Veikkauksen mäntyyn!
Reijo Anttila
Raviharrastaja sekä rahapelialan ammattilainen 25 vuoden kokemuksella
