Pääkirjoitus: Hevostalouden tuet eivät ole yritystukia vaan korvausta pois annetusta peliyhtiöstä

Raviurheilun tuista on viime vuosina tullut populistipoliitikkojen suosikki valtiontalouden leikkauskohteeksi. Nyttemmin samaan rintamaan ovat liittyneet myös useat tutkijat.

Viime viikolla raviurheilun tukia ehdotti lakkautettavaksi Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja. Jo aikaisemmin ja useaan otteeseen tuet oli kyseenalaistanut Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski.

Raviurheilun tukien nostaminen leikkauslistoille osoittaa ymmärtämättömyyttä, tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä niiden taustasta. Ekonomisteille ja tutkijoille ne voivat olla pelkkiä lukuja budjetissa ja vieläpä väärässä sarakkeessa, mutta niiden todellinen luonne selviää lähihistoriaan hieman perehtymällä.

Vuoteen 2016 asti raviurheilu järjesti itse hevospelit ja rahoitti palkinnot hevospelien tuotoilla. Sitten valtio katsoi parhaaksi yhdistää peliyhtiöt rahapelaamisen monopolin vahvistamiseksi.

Vastineeksi satojen miljoonien arvoiseksi arvioidusta ja tunnustetustakin Fintotosta Hippos sai muodollisen korvauksen lisäksi lupauksen, että hevosala saa tarvitsemansa rahoituksen jatkossa valtiolta osuutena Veikkauksen tuotosta.

Sen lupauksen täytyy pitää, vaikka edunsaajien napanuora Veikkauksen tuottoon on nyttemmin katkaistu ja koko rahapelimonopolistakin ollaan luopumassa. Lupauksen pettäminen vaarantaisi valtiolle avustukset moninkertaisesti peli- ja verotuottoina ja työllistämisvaikutuksina palauttavan alan toimintaedellytykset ja lakiin ja hallitusohjelmaan kirjatun suomenhevosrodun säilymisen.

Yritystukia on valtiontalouden nykytilassa varmasti hyvä tarkastella kriittisesti, mutta vaikka raviurheilun tuet teknisistä syistä yritystuiksi kirjataankin, ne ovat tosiasiassa jotain aivan muuta. Tämän toivoisi julkisessa keskustelussa tiedostettavan.