Karttojen kummajaiset

Viime viikon Hevosurheilussa oli esillä Suomen kartta, joka kertoo hevosjalostusliittojen tulevasta yhteistyöstä. Liitot hakevat kertomansa mukaan asiakaskokemuksen parantamista ja toiminnan tehokkuutta perustamalla yhteistoiminta-alueita, joita tulee Suomeen yhteensä viisi.

Suomen raviradat ovat aikaisemmin rakentaneet oman karttaharjoituksensa. Niin kutsutut ravialueet ovat käynnistäneet kukin toimintaansa hieman eri tavoin ja tavoittein. Näitä ravialueita Suomessa on yhteensä neljä.

Raviratojen aluetoiminnan ja hevosjalostusliittojen karttaharjoituksissa on silmiinpistävä ero. Kun raviurheilun yhteistyöalueita alettiin muutama vuosi sitten sorvata, saivat raviradat itse etsiä omat kumppaninsa. Sekahaku tuotti varsin yllättäviä lopputuloksia.

Yhtäläiset rajat raviratojen ja hevosjalostusliittojen toiminnassa eivät ole mikään itseisarvo, johon tulisi välttämättä pyrkiä. On hyvä, että hevosjalostusliitot tekivät omat päätöksensä mitä ilmeisimmin käytännöllisyyteen ja maantieteeseen nojaten.

Raviratojen alueyhteistyön yhteistyörajoja voisi olla mielekästä harkita vielä kerran. Rajojen syntyyn vaikuttivat monien muiden seikkojen ohella myös johtavien päätöksentekijöiden väliset henkilösuhteet. Olisi kummallista, jos tuollaiset asiat voisivat vaikuttaa jopa vuosikymmeniksi eteenpäin suomalaisen raviurheilun päätöksenteon rakenteisiin.

Ravialueille on eri tahoilla kaavailtu tehtäviä niin kilpailutoiminnan suunnitteluun, talouden ohjaukseen kuin mahdollisesti jopa raviurheilun keskusjärjestön päätöksentekoon. Tästä syystä olisi mielekästä, ettei kartoista löytyisi eroja.

Ei voi olla hevosenomistajan tai kasvattajan edun mukaista, mikäli hänen toimintaansa vaikuttaa kaksi eri suuntiin yhteistyönsä suuntaavaa tahoa. Nykyiset rajat merkitsevät sitä, että osassa maata raviratojen yhteistyö kasvatukseen suuntautuu eri ilmansuuntiin kuin raviratojen välinen yhteistyö.

Syntynyttä ongelmatilannetta ei ole helppo ratkaista. On paljon helpompaa antaa tilanteen olla nykyisellään ja mahdollisten riskien tulla todeksi joskus tulevaisuudessa.

Alueyhteistyön on hyvä perustua alueisiin, jotka ovat loogisia raviurheilun tärkeimpien toimijoiden eli hevosten kasvattajien, omistajien ja valmentajien näkökulmasta. Erilaiset hallinnolliset rakenteet ovat olemassa, tai ainakin niiden tulisi olla olemassa, näiden ryhmien palvelemiseksi ja sekä niiden toiminnan olosuhteiden kehittämiseksi.

Jos tämä periaate on selvä, eivät karttaharjoitukset tuota kummallisuuksia.