Näkökulma: Hevosalan kohtalon kysymykset
Hevosalan yllä velloo kolme mustaa pilveä: valtiovarainministeriön ja hallituksen suunnittelemat rajut leikkaukset hevosalan rahoitukseen, kiistely lisenssimarkkinan tai Veikkauksen toteuttamista hevosvedonlyöntipeleistä tulevaisuudessa sekä eläinten hyvinvointilain uudet mahdottomat hevosia koskevat asetukset. Kun tähän lisätään vielä kärjistynyt keskustelu hevosen käytöstä kilpailuissa, ollaan hevosalan kohtalon kysymysten äärellä.
VM:n ja hallituksen suunnittelemat rajut leikkaukset hevosalan rahoitukseen ovat ajamassa hevosalan elinkeinoa alas. Raviurheiluun mahdollisesti kohdistuvat suorat leikkaukset vaikuttavat merkittävästi hevosten kasvattajiin, omistajiin, valmentajiin, hoitajiin, raviratoihin, eläinlääkäreihin, kengittäjiin sekä täysihoitotallien pitäjiin. Ne vaikuttaisivat välillisesti myös todella moniin muihin hevosten kanssa työskenteleviin, kuten ratsastusterapeutteihin, erilaisiin sosiaalisen hevostoiminnan ohjaajiin, ratsastustalleihin ja valjaskauppoihin.
Leikkaukset tulisivat vaikuttamaan laajasti myös maaseudun elinvoimaan ja elävyyteen. Suurin osa hevosista asuu maaseudulla. Lähes kaikki varsat syntyvät maaseudulla ja elävöittävät osaltaan ympäristöä. Hevosten ruoka tuotetaan maalla. Hevosen ruokavalioon kuuluu tärkeimpinä maaseudulla tuotettu heinä ja kaura. Kauraa käyttää myös hevosrehuteollisuus, kuten rypsiä ja ohraa. Nyt ollaan vetämässä punakynällä isoa rastia näiden kaikkien päälle.
Iso ristiriita on myös siinä, että vaikka viime vuonna hallitusohjelmaan kirjattiin erikseen tavoite suomenhevosrodun turvaamisesta suomalaisena alkuperäisrotuna, käy punakynä nyt myös suomenhevosen yllä. Tosiasia nimittäin on, että iso joukko suomenhevosista kasvatetaan tavoitteena kilpailla ravikilpailuissa. Kun syystä tai toisesta se toive ei toteudu, tulee niistä koulutuksen myötä harrasteratsuja perheisiin ja ratsastuskouluihin.
Hevospelaaminen on tuonut ja tuo alalle korvamerkattua rahaa. Se kiertää Veikkauksen (valtion) kautta alalle takaisin luoden mahdollisuuksia kaikille edellä mainituille elinkeinoille. Nyt kirjoitetaan lähes klikkiotsikoita siitä, kuinka paljon pelit tuottavat ja kuinka paljon vievät. Yrityksen tavoitteena on yleensä aina tuottaa voittoa. Panos–tuotos-suhde on yrityksen sisäinen asia. Hevospelaaminen on kuitenkin yhtiöille tavoiteltu liiketoiminta. Siihen, kuka hevospelit tulevaisuudessa järjestää menestyksellisesti, ei ole olemassa varmaa vastausta. Ala on päättäjiensä kautta oman näkemyksensä ilmaissut. Päätös asiasta on kuitenkin tehtävä, ja sen jälkeen on elettävä sen mukaisesti.
Nyt työn alla oleva hevosasetus lyö osaltaan lisää löylyä kiukaalle. Sen pitkässä listassa on monia kohtia, jotka toteutuessaan löisivät naulat arkkuun sekä monille ammattilaisille että harrastajille. Listalla on useita kohtia, jotka eriarvoistaisivat alan yrittäjiä riippuen siitä, missä päin Suomea talli sijaitsee. Siellä on myös kustannusvaikutuksiltaan ratkaisevia vaatimuksia, joita ennestään haastavissa tilanteissa olevat yritykset eivät kestäisi. Nyt on elintärkeää neuvotella alan näkökulmia herkällä korvalla ja aidosti kuunnellen.
Nyt siis tarjoillaan vaihtoehdoiksi säästää itsensä lähes hengiltä, säätää asetuksen voimalla hevosalaan kohdistuvista vaatimuksista pilkun tarkasti ja kiistellä pelimarkkinoista.
Tällä hetkellä näyttää, että lopputuloksena on elinkeinon näivettäminen ja pahimmassa tapauksessa lopettaminen. Tätäkö osapuolet oikeasti haluavat?
Kaikkien osapuolien on korkea aika ottaa järki käteen, neuvotella rakentavasti ja säilyttää merkittävä elinkeino, joka tuo elinvoimaa ja hyvinvointia isolle joukolle ihmisiä.
Ja ne, jotka kyseenalaistavat hevoskilpailutoiminnan, toivotamme tervetulleiksi tutustumaan tallien arkeen ja kilpailupaikoille! Me hevosihmiset esittelemme mielellämme hyvinvoivia hevosiamme ja hienoa lajiamme!
Helena Halinen
MTK-hevosverkoston puheenjohtaja
