Kolumni: Kiitos – "Mielestäni on tärkeää sanoa tämä ääneen, vaikka kyse olikin toisesta lajista, ei omasta"

Hän on uusi Malin Baryard, ilmiö, johon kannattaa tarttua ihan heti.Muistan aivan tarkalleen, että näin Malininkin tarina alkoi. Hän aloitti pärjäämällä hyvin nuorena. Häneen uskottiin, häntä alettiin tukea. Me tiedämme, kuinka siinä tarinassa kävi!Ja kuinka kävi Kimi Räikkösen tarinassa, Mika Häkkisen. Keitä kaikkia urheilun supernimiä heitä onkaan, jotenkin juuri näin se on alkanut.Jone Illistä on aivan samaan, ehkä jopa enempään. Kiitokset kuuluvat koko hänen taustajoukoilleen perheestä valmentajiin. Siinä on ollut iso tiimi ihmisiä, Illien perhe, Kari Nevala, maajoukkuevalmentajat Marina Ehrnrooth ja Sanna Backlund, ihmisiä, jotka ovat tienneet mitä he ovat tehneet, ja jotka ovat pelanneet pyyteettömästi yhteen.Me tarvitsemme tällaisen uuden, nuoren, hyvätapaisen, positiivisen nimen lajiin. Nyt lajiliiton SRL:n on tehtävä oma osuutensa, auttaa kaikin voimin ja käytössään olevin keinoin Illiä nousemaan loputkin portaat maailman menestykseen. Vielä tällä hetkellä hän tarvitsee sellaista apua, mitä liitto voi antaa. Vaikka me tiedämme, että hänen edeltäjänsä ovat raivanneet tiensä yksin, se ei ole mikään syy jatkaa niin, eikä meidän naapurimaissammekaan toimita niin. Jonen menestyminen koituisi koko lajin parhaaksi. Tehdään se kaikki yhdessä.Eikä kyse ole pelkästään Jonesta.Kun tässä nyt alettiin kehua, niin pakko se on sanoa, että oli aivan mahtavaa seurata miten huikean hyvin koko suomalainen esteratsastus menestyi Fyingessä. Sitä pöhinää oli kerta kaikkiaan upea seurata paikan päältä!Jos kolmen ikäluokan joukkueet voittavat kultamitalin, ja siihen päälle vielä henkilökohtaiset mitalit, ei asiassa ole kahta sanaa. Valmennuksessa on onnistuttu, se on aivan kiistatonta.Mielestäni on tärkeää sanoa tämä ääneen, vaikka kyse olikin toisesta lajista, ei omasta. Ja vaikka omassa lajissa ei saatukaan samalla lailla menestystä tällä kertaa.Pitää muistaa, että joku maajoukkueen valmennustoimintaa johtaa. Se joku, joka saa yleensä paljon arvostelua, mutta ei oikeastaan koskaan kiitosta tekemisistään.Tiedän myös, että sekä Sanna Backlund että Marina Ehrnrooth, näiden poni-, lapsi- ja junioriratsastajien liittovalmentajat, ja pärjäsiväthän siellä vielä nuoretkin, ovat saaneet todella paljon lunta tupaan. Heidän metodejaan ja tekemisiään on syynätty ja arvosteltu niin nimellä kuin ilman nimeä.On upeaa, että kaikessa tässä negatiivisuuden paineessa he ovat pitäneet linjansa ja päänsä.Hevosihmisen luulisi ymmärtävän ja muistavan, että ratsastuksessa mikään ei tule yhtäkkiä, tuosta vain. Menestyksen takana on aina pitkä puurtaminen. Vaikeina hetkinä on jaksettava uskoa itseensä ja omaan systeemiinsä. Luoja tietää, ettei se aina ole helppoa.Kiitos.Marko Björs,kirjoittaja on maajoukkuevalmentaja kouluratsastuksessa

Kolumni: Kiitos – "Mielestäni on tärkeää sanoa tämä ääneen, vaikka kyse olikin toisesta lajista, ei omasta"

Aiheeseen liittyvää