Näkökulma: Laki on sama kaikille, ja nyt on viimeistään aika sanoa, jos sanottavaa on
Uusi eläinten hyvinvointilaki astui voimaan tämän vuoden alussa, kumoten vuodelta 1996 peräisin olevan eläinsuojelulain. Vanhan eläinsuojelulain nojalla asetetut eläinlajikohtaiset asetukset ovat vielä toistaiseksi voimassa, mutta niitä kumotaan sitä mukaa, kun uudet asetukset valmistuvat. Parhaillaan maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan uusia hevosia koskevia asetuksia.
Tämä valmistelu ei tapahdu mitenkään ”pimennossa” tai ”vaivihkaa”. Ministeriön yhteydessä toimii esimerkiksi seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, johon myös hevosalan organisaatiot ovat saaneet ehdottaa edustajia. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia ministeriön apuna seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa, kertoo nopea googletus.
Alan toimijoita ja asiantuntijoita ollaan asetusten valmisteluissa aivan varmasti halukkaita kuulemaan. Ja osa alan toimijoista onkin ollut hereillä ja virkeänä asian äärellä. Esimerkiksi Suomen Ratsastajainliitolla on erikseen nimetty hevosten hyvinvointityöryhmä, joka on antanut ministeriölle vastauksensa kysymyksiin hevosten hyvinvointiasetukseen liittyen.
Hyvinvointityöryhmä vastasi kysymyksiin mm. tarhausajoista, tarhojen minimikoosta, ruokintakertojen tiheydestä ja hevosten sosiaalisista suhteista. Kokonaisuudessaan nämä näkemykset voi käydä lukemassa SRL:n sivuilta, mistä ne löytyvät jostain syystä ”koulutus”-välilehden alta.
Lainaan tähän tekstistä vain yhden kohdan: ”Hevosen sosiaalinen eristäminen aiheuttaa sille stressiä. Tästä syystä hevosella on oltava tarhassa ja tallissa kuulo-, näkö- ja kosketusmahdollisuus lajitoveriin. Tästä voidaan poiketa, mikäli on olemassa perusteltu riski sille, että kontaktista aiheutuu hevoselle merkittävää haittaa, tai hevonen voi vahingoittaa itseään tai muita, tai hevonen on väliaikaisesti ei-pysyvässä pitopaikassa, kuten kilpailuissa.”
Tässä siis ehdotetaan, että hevosella on oltava kosketusmahdollisuus lajitoveriinsa myös tallissa, paitsi jos siitä aiheutuu hevoselle merkittävää haittaa.
Itselläni on tästä poikkeava näkemys sen perusteella, mitä olen hevosten tallikäyttäytymisestä urani aikana havainnoinut. Minulla oli poikkeavia näkemyksiä myös muista tuossa lausunnossa esitetyistä asioista. Minun käsitykselläni yksittäisenä ihmisenä ei kuitenkaan liene valtaisaa merkitystä.
Yhteinen päämäärä
Se, mitä toivoisin näkeväni, olisi, että useammat hevosalan toimijat yhdistäisivät omat kokemuksensa ja näkemyksensä, ja kommentoisivat näitä asioita ministeriöön asti. Meillä on alan sisällä todella paljon erilaisia toimintaympäristöjä, joissa hevosten hyvinvoinnin parantaminen tapahtuu erilaisin tavoin, yksilöt ja niiden tarpeet juuri siinä hetkessä huomioonottaen. Mikä sopii yhteen toimintaympäristöön, ei vaan välttämättä sovi toiseen.
En löydä mistään tietoa, että esimerkiksi Suomen Ravivalmentajat olisi esittänyt omia näkemyksiään siitä, mitä näihin asetuksiin tulisi kirjata? Toivon, että sielläkin ollaan hereillä, koska nyt on aika sanoa, jos sanottavaa on.
Uskon, että kaikilla hevosalan toimijoilla on yhteinen päämäärä: hevosten hyvinvointi ja turvallisuus. On hyvä, että alan sisällä käydään keskustelua siitä, miten näitä voitaisiin parantaa. Ulkoapäin säädettyihin lakeihin ja asetuksiin toivoisi kuitenkin päätyvän vain sellaiset toimintatavat, jotka kiistattomasti sopivat kaikkiin toimintaympäristöihin, eikä niistä aiheudu hevoselle minkäänlaista haittaa.
