Lukijan kynä: Mikä on poniraviurheilun tulevaisuus?

Viime viikolla saimme lukea huolestuttavia uutisia, kun Hippos tiedotti, että leikkuri on iskenyt myös ponien palkintorahoitukseen. Hippoksesta asiaa perusteltiin sillä, etta nyt raviradat voivat tarjota poneille yhden sarjan sijasta kaksi sarjaa samana kilpailupäivänä.

Tämä on sinällään jännittävä uutinen, sillä me harrastajat ja aktiivit ravikentällä emme ole tietoisia vielä ensi vuoden hevoslähtöjenkään palkintotasosta. Tiedotettu on, etta tätä ponien palkintouudistusta ovat olleet päättämässä Suomen poniraviyhdistys seka Suomen Hippos ja nuorisovaliokunta yhdessä. Missä määrin kenttää on kuultu, se jää täysin arvoitukseksi.

Soraääniä on laajalti jo kuultu. Ymmärrystä leikkaukselle ei tahdo löytyä. SPRY:n puheenjohtaja kirjoittaa kommentissaan Hevosurheilussa 27.11. seuraavasti: ”Keskusjärjestöltä tarvitaan valintoja ja priorisointia lajin aidon nuorisotoiminnan puolesta”.

Mitä on aito raviurheilun nuorisotoiminta, ellei se ole juuri poniraviurheilua? Kaikilla raviradoilla ei ole poniravikoulua tai mitään muutakaan nuorisotoimintaa. Missä tämä ”aito” priorisoitu nuorisotoiminta siis tapahtuu, jää mysteeriksi?

Leikkaus palkintoihin tarkoittaa sitä, että jatkossa tavallisissa ponilähdoissä maksetaan 50 – 100 euron ykköspalkinnot. Lisäksi tässä päätöksessä on käsittämättömällä tavalla rajoitettu raviratojen omaa päätösvaltaa palkintosumman suhteen. Jos radat olisivat olleetkin halukkaita maksamaan omalla rahoituksella vaikkapa 120 tai 150 euron ykköspalkintoja, se ei enää käy. Tämän lisäksi romahdutetaan suurkilpailupalkinnot.

Tiedotteen mukaan vuonna 2025 kaikissa ponien suurkilpailuissa maksetaan voittajalle 150 euroa, pois lukien Suomen mestaruudet ja Kuninkuusravien päälähdöt, joissa palkinto on 250 euroa. Siis ensi vuonna ponikilpailija saa Derby-voitosta 150 euroa, Kriterium-voitosta 150 e, Mini-Finlandian voitosta 150 e ja niin edelleen. Suurin pudotus tulee Suur-Hollolaan, jossa 2024 voittaja sai 500 euron palkinnon. Suur-Hollolan sarjamääritys on ollut vieläpä erittäin hyvin suunniteltu, sillä siihen pääsee kärkiponien lisäksi onneaan koettamaan poneja, jotka eivät vielä ole nousseet avoimelle tasolle ja lähtö on ajettu täytenä vuosia. Mainittakoon vielä, että kuluvana vuonna vain kolmessa suurkilpailussa ykkospalkinto oli 150 e, muissa radat maksoivat voittajalle suuremman palkinnon.

Suurkilpailupalkinnot vuonna 2024 vaihtelivat 150–500 euron välillä radasta ja kilpailusta riippuen. Ensipalkinnot olivat kuitenkin keskimäärin noin 300 euroa. Mitään tilastoa minulla ei ole käytettävissä vaan selasin läpi tämänvuotisen suurkilpailukalenterin ja tein pikaisen laskutoimituksen. Vuonna 2024 suurkilpailuissa maksettiin voitosta rahaa a-poneille 10 600 euroa ja b-poneille 7600 e.

Huolestuttavaa on mielestäni se, että meillä on vähäinen harrastajakunta ja lajissa niin suuria tasoeroja, että tästä rahasta suurin osa menee molemmissa sarjoissa parillekymmenelle avoimella tasolla kilpailevalle ponille.

Jos lyhyesti käydään vielä läpi suurkilpailukalenteria, niin se käsittää a-poneilla 33 kilpailua. Niistä kaksi on ikäluokkakilpailuja, 15 avoimia lähtöjä (yksi tammoille rajattu), 17 muuta lähtöä sarjamäärityksellä, jossa paalulle pääsevät ponit, jotka eivät ole vielä avoimella tasolla, mutta näissä toki avoimen tason ponit pääsevät usein takamatkalle mukaan. B-poneilla suurkilpailuja on 23, joista ikäluokkalähtönä ajetaan ainoastaan Derby (4–7 vuotiaille) sekä kaksi muuta ikärajattua kilpailua nuoremmille.

Avoimia lähtöjä ajetaan 13. Lisäksi ajetaan yhdeksän muuta, yleisimmin tasoituksina. B-poneja on vähäinen määrä, joten kilpailuihin ei oikein voi tehda suuria rajauksia, pääkilpailu ruhtinuus/ruhtinattaruus ajettiin ainoastaan 8–9 ponin voimin.

Suurimmalle osalle poneista jää vaihtoehdoksi ajaa ainoastaan tavallisia lähtöjä, joita varsinkin kesäaikaan on ollut tarjolla kiitettävä määrä. Nyt kun tavallisten lähtöjen palkinnot pienenevät olisikin syytä pohtia, ajetaanko suurkilpailut jatkuvasti vain avoimen tason poneille vai voisiko niitä ajaa eri sarjoille, jolloin laajempi joukko pääsisi ajamaan näitä lähtöjä. Näiden päätettyjen leikkausten jälkeen eriarvoistetaan kilpailijoita, jos muutoksia ei tehdä.

Juuri tällä hetkellä meillä on olemassa ongelma, jossa ponilähdöt eivät tule kasaan, osallistujia ei ole riittävästi. Vuodenaika on tietysti yksi selittävä tekijä, mutta yleisesti kohonneet kustannukset sekä viime aikoina tehdyt lähtöjen aikataulumuutokset ovat myos syitä, mitkä vaikeuttavat harrastamista. Monet ovat joutuneet luopumaan poniharrastuksesta taloudellisen tilanteen vuoksi. Tässä tilanteessa onkin vaikea ymmärtää palkintoleikkauksen perustelua sillä, että nyt tarvitaan enemmän ponilähtöjä, kun harrastajamäärät ovat jatkuvasti laskusuuntaiset.

On väärin luoda mielikuva, etta Ruotsissa poniraveissa ei saa palkintoja. Tähän on vedottu myos tätä leikkausta perustellessa. Ruotsissa poneille ei makseta rahapalkintoja, mutta siellä annetaan sarjamäärityksessä mainitun palkintosumman edestä lahjakortteja ja tuotepalkintoja. Ruotsissa lajin arvostus onkin toisenlainen.

Poniohjastajat aloittavat kilpailemisen jo 8-vuotiaina, harrastajakunta on myos merkittävän paljon laajempi kuin meillä. Moni ruotsalainenkin huippuammattilainen on aloittanut uransa poneilla kilpaillen. Niin myös Suomessa, mutta se asia unohdetaan usein ja poniurheilu nähdään vain välttämättömänä pakkona.

Lajilla ei ole varaa menettää yhtäkään harrastajaa. Nuorista tulevat seuraavat lajin ammattilaiset, valmentajat ja ohjastajat. Maailmantilanne on mikä on, mutta näillä poniraveista säästetyillä satasilla ei raviurheilua pelasteta. Laji pelastuu vain ja ainoastaan laadukkaalla nuorisotyöllä.

Me tarvitsemme uusia ammattilaisia, mutta poniraviurheilua ei ikävä kyllä osata nähdä ponnahduslautana. Laadukkuudella tarkoitan sitä, että nuori lajin harrastaja tuntee, että tämä laji on kaiken sen työn, ajan ja rahallisen panostuksen arvoinen ja hänen pitää voida kehittyä lajissa eteenpäin. Nuori oppii ponin kanssa vastuunottoa ja taitoja, jotka kasvattavat häntä ja nuori hyötyy muuallakin elämässään saamillaan taidoilla.

Onko siis 100 euroa tosiaan liikaa? Poniväki kentällä ei ole ollut vaatimassa palkintoihin euroakaan lisää. Hartain toive on ollut, että entinen taso sailytettäisiin. Vaikeat ajat tulevat ja menevät. On arvovalinta lähteä leikkaamaan ensimmäisenä nuorisotyöstä eli tulevaisuudesta.

Jenni Autio

Kirjoittaja on poniäiti ja hevosyrittäjä