Lukijan kynä: Yhden hevoskimpan loppu – "Kilpailuttamisen mahdottomuus toistui taas syksyllä"

Kirjoitin kilpailutuksen vaikeudesta tällä palstalla reilu vuosi sitten (HU 30.8.2023). Toivoin lähiratojen yhteistyötä kilpailusarjojen laatimisessa, mutta se jäi nähtävästi toiveeksi, koska sama kilpailuttamisen mahdottomuus toistui taas syksyllä. Etenkin lokakuu oli tekemätön paikka.

Kalenterista löytyi Kouvolan lähiradoilta vajaan kymppitonnin tienanneelle tammalle ainoastaan kolme mahdollista rahojen puolesta järkevää sarjaa. Kouvolasta 3.10. tuli karsiutuminen, Lahden 20.10. oli sarja täynnä hyvissä ajoin ja Mikkelissä ei ollut mitään tarjolla 7000–10 000 euroa tienanneelle. Lappee 31.10. oli viimeinen oljenkorsi, kun sarjamääritys oli laaja 1500–90 000 euroa. Tästäkin jäätiin rannalle. Lappeen radalle täytyy kuitenkin antaa positiivista palautetta, sillä siellä ainakin yritetään palvella hevosen taustajoukkoja. Lappee järjesti 13 lähdön iltaravit, hienoa Lappee!

Kimppahevosemme, 5-vuotias lämminveritamma, valmentautuu maantieteellisesti ihanteellisessa paikassa, josta on alle 100 kilometriä neljälle ympäri vuoden raveja järjestävälle radalle. Lahti, Kouvola, Mikkeli ja Lappeenranta ovat matalan kynnyksen ratoja matkakustannusten osalta lähteä koittamaan, onko tamma juoksutuulella. Pistepussi kun on päässyt heikkoon kuntoon ja tamman esitykset ovat ailahdelleet, silloin ei huvita lähteä merta edemmäs kalaan. Lähteminen pidemmällekään ei ole ongelma silloin, jos suoritustaso on tasaisen hyvällä mallilla.

Hevosen treeni ammattivalmennuksessa maksaa keskimäärin 1000–1500 euroa/kk + muut kulut. Valmentaja on tehnyt töitä saadakseen hevosen paremmaksi ja ongelmat selätetyksi. Pitäisi päästä jonkinlaiseen säännölliseen starttirytmiin, joka voisi viedä hevosta vielä eteenpäin. Nyt se oli mahdoton tehtävä, edes sitä ensimmäistä starttia lokakuuhun ei löytynyt. Tästä johtuen kimppa puretaan ja raviurheilu menettää kymmenkunta hevosenomistajaa kertarysäyksellä. Ei tämän yhden kuukauden takia, vaan saman ongelman tapahduttua ennenkin. Samalla se jättää ensikertalaisille hevosenomistajille vähintäänkin epävarman olon lajin tulevaisuudesta.

Mitä tekee Suomen Hippos? Se ei ilmeisesti pysty ratkomaan näitä ongelmia kyseisillä alueilla ottamalla roolia esimerkiksi ratojen kilpailusihteerien yhteispalaverin järjestämisessä. Varmaan sama toistuu muuallakin päin Suomea, mutta itselle se näyttäytyy etenkin näillä oman kimppahevosen lähiradoilla.

Kasvatus ei kannata

Muutama sana ylipäätään raviurheilun tilasta Suomessa, kun tässä kynä alkoi lämpenemään. 

Olemme vaikeassa ja epätietoisessa tilassa raviurheilun tulevaisuuden suhteen. Rahoitusmallista saatiin viime viikolla vihdoin jotain tietoa, mutta tukirahat ja kokonaisrahoituksen riittävyys lisenssimarkkinassa ovat vielä arvailuiden varassa. Veikkaus lisäksi vielä sekoittaa pakkaa "sata askelta taaksepäin" sotkemalla Toto-sivuston lähtölistan perusteellisesti. 

Kannustavia puheenvuoroja raviurheilun jatkuvuuden ja hevosväen jaksavuuden puolesta kuulemme viikottain. Silti monessa kohtaa mieleen tulee vanha sanonta ”omat koirat purivat”.

Lajissa tulee kapulaa rattaisiin edellä mainitun kilpailutuksen vaikeuden lisäksi muun muassa kasvatustoiminnan kannattamattomuutena. Tämä johtaa auttamatta tulevina vuosina entisestään lisääntyvään hevospulaan. Sama ongelma on käsittääkseni muissakin Pohjoismaissa, joten hinnat tulevat myös Traveran huutokaupassa nousemaan. Silloin pitäisi olla kotimaista varsaa tarjolla, mutta onko enää kasvattajia?

Entisenä kaupunkilaiskasvattajana viimeinen varsa on syntynyt ja emätamma jatkanut matkaa. Jopa ammattimaiset ”oikeat kasvattajat” tuskastuivat syksyllä Ypäjän varsahuutokaupan huonoon hintatasoon ja ylipäätään heikkoon hevoskysyntään. Toki huutokauppa oli myös huonosti ajoitettu. Toivottavasti kasvattajarintamalla riittää vielä raha ja sitkeys kasvattaa ja katsoa pari ikäluokkaa eteenpäin.

Tässä yhteydessä täytyy myös antaa negatiivista palautetta raviurheilun äänityöläisille. Voittajaringissä kaivetaan pääsääntöisesti aina kun mahdollista kaksi pointtia hevosen taustasta.

1) Ypäjän huutokauppavarsan hintaa hehkutetaan aina, jos se on ollut 1,5-vuotiaana mahdollisimman halpa. Tästä hyvänä esimerkkinä eräs Derby-voittaja, toki muutama muukin.

2) Traveran huutokauppaostoksesta taas puhutaan kohtuuhintaisena ja hyvänä ostoksena, kun se voittaa. Enkä kritisoi missään nimessä ihmisiä, jotka löytävät sieltä hyviä hevosia ja vielä pärjäävät niillä.

Kontrasti näiden kahden esimerkin välillä on vaan niin hinnan mainostamisen osalta vääristynyt, ettei se voi olla vaikuttamatta syksyn varsahuutokaupan alhaisiin hintoihin. Mielikuva kun muodostuu asioista, joita tarpeeksi usein ihmisille toistetaan.

Ari Musikka

Entinen kasvattaja, kohta entinen omistaja ja enää yhden hevoskimpanvetäjä

PS. Edelliseen viitaten: 12-aikainen 5-vuotias tamma myynnissä halvalla.