Me tarvitaan lobbari!
Myyrä. Vaikuttajaviestijä. Lobbari. Ammattimaisella yhteiskunnallisella vaikuttajalla on monta nimeä, eikä mikään niistä oikein tyhjentävästi kerro, mitä tällainen henkilö tekee. Yksinkertaistettuna lobbaaminen on päätöksentekijöihin vaikuttamista omien tavoitteidensa eteenpäinviemiseksi. Onnistuneimmillaan lobbaus on tärkeä osa päätöksentekoa: ilman sitä oikeanlainen tieto ei välttämättä välity parhaiden mahdollisten päätösten tueksi.
Lobbaamista on Suomessa tavattu pitää hieman epämääräisenä toimintana, mutta niin yksioikoisesti sitä ei kannattaisi ajatella. Ei etenkään sen jälkeen, mikäli alalle peräänkuulutettu eettinen koodisto saadaan aikaiseksi. Tänä syksynä lobbareille on vaadittu muun muassa avoimuusrekisteriä, josta kävisi ilmi, kenen asialla lobbarit ovat ja millaisella rahoituksella. Kun toiminta on avointa ja pelisäännöt selviä, se on kirjavassa lobbarijoukossa aiempaa eettisempää.
EU:n komissiossa on jo käytössä avoimuusrekisteri, johon on rekisteröitynyt yli 10 000 tahoa. Joukossa on yritysten edunvalvontayksiköitä, konsultteja, ammattiliittoja, yhdistyksiä ja järjestöjä. Mukana rekisteröityneissä on myös Veikkaus Oy.
Nykyaikana vaikuttaminen perustuu oikean tiedon jakamiseen oikea-aikaisesti, ja tällaista tiedonvälitystä olisi tarvittu esimerkiksi tämän vuoden itsenäisyysjuhlia silmälläpitäen. 100-vuotiaan Suomen 110-vuotias kumppani puuttui Linnasta. En tarkoita tässä hevosta, vaikka joku lehmänhermoinen rautias ruuna olisi varmasti punaisella matolla esiintynyt edukseen. Enkä tarkoita myöskään niitä kansanedustajia tai ministereitä, joilla on kytkyjä hevosiin ja jotka saavat kutsun juhlaan joka tapauksessa.
Tarkoitan nimenomaan sellaista hevosalan edustusta, jossa olisi näkynyt erityinen arvostus suomenhevosta kohtaan. Vähintään Suomenhevosliiton edustajan ja tämän vuoden kuninkaallisten taustajoukkojen olisi suonut vilahtavan kättelyjonossa.
Asiansaosaavalla lobbarilla olisi käsittääkseni ollut melko helppo työ vakuuttaa presidentinkanslia siitä, miksi suomenhevonen kuuluisi huomioida. Tasavallan presidentin viestintäpäällikkö Katri Makkonen vastasi kysyttäessä, että kanslia saa joka vuosi lukuisia ehdotuksia kansalaisilta ja järjestöiltä, ja siellä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. Suomin itseänikin siitä, miksen ollut aiheesta yhteydessä jo aiemmin.
Juhlat on juhlittu, mutta maatalouden kilpailukykyä ja elinkeinojen monipuolistamista tukeva hevosala kaipaa edelleen vankat yhteiskunnalliset suhteet omaavia sanansaattajia. Sekä omien rajojen sisällä että EU-komission suuntaan.
