Minikiiturit avaavat latuja
Lapsena minulla oli ystäväni kanssa kesäponi, vauhdikkaimmat päivänsä jo taakseen jättänyt shettistamma. Sen kanssa harjoittelimme innokkaasti ajamista. Samalla saimme itse hyvää liikuntaa, koska poni ei suostunut menemään eteenpäin, ellei joku juossut vierellä. Toisaalta lainatut koppakärryt rämisivät niin paljon kovassa vauhdissa, että hölkkä oli ihan sopiva tahti. Mutkissa kärryjä piti nostaa, koska tamma ei osannut kääntyä niiden kanssa.
Olipa meillä myös hienot valjaat ponille. Niitä oli säilötty täysin käyttämättömänä pahvilaatikossa varaston perällä iät ja ajat. Valjaat hienoine pehmusteineen oli tarkoitettu valjakkoajoon, ja ne olivat kooltaan cob. Se ei innokkaita ponityttöjä haitannut. Ylimääräiset osat takaisin laatikkoon, paalinarulla vermeet tiukemmaksi ja matkaan. Tietomme valjastamisesta oli opiskeltu lähinnä Hevoshullusta, mutta kärryt pysyivät ponin perässä.
Tuohon aikaan poniravit olivat vielä uusi juttu Suomessa. Ei ollut tietoakaan poniravileireistä tai siitä, mitä poniravit voivat nuorisotoiminnan avulla antaa raviurheilulle. Sen sijaan radoilla poneja ihmeteltiin ja niille naureskeltiin. Kun ponit juoksivat rataa ympäri, ehti hyvin käydä kahvilla. Ponit taisivat laukata enemmän kuin ravasivat, ja kierroksen muiden jäljessä maaliin tulleelle hurrattiin.
Sitten radoille alkoivat saapua aiempaa vauhdikkaammat raviponit, kuten kaksinkertainen Suomen mestari Saschka ja ME-ori Golda Apachen emä Tytti. 2000-luvun alussa raviponitoiminta otti tuulta alleen ja ponit saivat omia arvolähtöjä suomenmestaruuksien lisäksi. Tuli ponien Suur-Hollola-ajo, PoniEliitti, PikkuFinlandia ja Ponikuninkaalliset sekä uusimpana tulokkaana Mini Michel.
Naureskelu on kadonnut poniraveista tyystin. Sen tilalle on tullut aito kannustus ja urheiluhumu. Enää pitkään aikaan tallin perältä haetulla, rapakuntoisella ponilla ei ole pärjännyt edes tuurilla. Ponin valmentaminen on työtä vaativa harrastus, ja voitosta taistellaan tosissaan. Poni laukkaa huomattavasti herkemmin kuin ravihevonen, joten poni vaatii erittäin tarkkaa balanseeraamista ja laittoa. Lisäksi ponit ovat hevosmaailman terriereitä, itsepäisiä pikkupirulaisia, joilta eivät kepposet lopu.
Tämä kaikki jos mikä opettaa nuorelle kärsivällisyyttä ja vastuuta mille elämän osa-alueelle tahansa. Jos poniravit vielä antavat kipinän raviurheilun jatkamiselle muodossa tai toisessa, on se voitto koko lajille. Poniravit on siis syytä pitää maailmankartalla. Mini Prix de Amerique’a odotellessa.
