Mitäs synnyit hevoseksi

Soitan isokeuhkoisen Lissuni ravivalmentajalle.

- Moikka, ootteko jo uittamassa?

- Joo, en pysty puhuun, täällon hirvee trafiikki, vesihiihtelijöitä ja kaikkee. S..tana nyt tulee lujaa vesijetti!

Pohjanmaalainen 7-vuotias entinen peräkamarintamma Lissu on päässyt maistamaan urbaania ravivalmennusta kaikilla mausteilla. Kurikan ravirata jää toiseksi ihmeellisyydessään uusissa kotioloissa Pirkkalassa tapahtuvalle kärrylenkille.

Alkuveryttelyissä ajellaan tietä golfkentän läpi, "plop, plop!" vain kuuluu, kun polvihousuiset golfarit lyövät pallojaan. Yhtään osumaa ei ole vielä tullut. Mutkan takaa tulee motocrosspyöriä ja talvella moottorikelkkailijoita.

Treenitiellä myllää kaivinkoneita. Joku hentomielinen kaivinkoneenkuljettaja jopa lopettaa kaivamisen hevosen tullessa kohdalle.

Räksyttävien, sinkoilevien ja ei-kuuliaisten koirien toko-ryhmä kokoontuu myös saman tien varrella. Loppumatkan treenireissu ajellaan teollisuusalueen läpi. Lenkin kohokohdat osuvat nyt sinne. Tänään räjäytellään. Maa tärisee, peruskallio halkeilee renkaista tehdyn räjäytysmaton alla. Lissun ja lenkkikaverin matka jatkuu.

Varsinainen extremekokemus Lissun valmennuspaketissa on uiminen. Sitä on nyt tehty muutamia viikkoja melkein joka päivä. Uivan hevosen vierestä puksuttelee sisävesilaiva ja tarjoaa uittajien soutuveneelle melkoisen keinutuksen. Kamerat räpsyvät laivasta, uiva hevonen! Lissu pärskii ja polskii, kiihdyttää alta pois.

Vesijetteihin tottuu. Räksytykseen tottuu. Maastopyöräilijöihin ja lenkkeilijöihin tottuu. Kaikkeen tottuu, kun on pakko. Ravivalmentajani ei anna Lissulle vaihtoehtoja. Lissu luottaa valmentajaan johtajana ja menee nyt joka paikkaan liiemmin ihmettelemättä.

Tästä autoritäärisestä hevosen parhaaksi toimimisesta tulee mieleen Lissun myyjänä toimineen miehen isän sanonta, "mitäs synnyit hevoseksi." Tätä letkautusta vanha hevosmies oli käyttänyt kiivaimpien peltotöiden tiimellyksessä, kun hevonen oli ilmaissut haluaan päästä lepäilemään.

On todettava, että Lissu saa monipuolista valmennusta olosuhteissa, joka vaatii todella paljon osaamista ja kokemusta hevosen käsittelystä. Tämän kaltainen urbaani ravivalmennus on Lissulle suuri palvelus tulevaisuutta silmällä pitäen.

Muutenkin rauhallisen luonteen omaava Lissu oppii suhtautumaan uusiin asioihin rauhallisesti ja luottamaan siihen, että häntä kuljettava ihminen johtaa. Lissun ei tarvitse miettiä, mikä on vaarallista ja mikä ei. Mikäli jalka ei tikkaa tarpeeksi nopeasti kaviouralla, Lissulla on hyvät mahdollisuudet tehdä elämänuraa ihan oikeasti maasto- ja liikennevarmanana ratsuna ja ajokkina.

Nitisevät hääkiesit ja lentävä riisi eivät saa aikaan pakokauhua. "Mitäs synnyin hevoseksi" miettii silloin Lissu riisinjyvä korvassa.

Lissu on suomenhevostamma. Mikäli suomenhevonen halutaan säilyttää palvelemassa uusia sukupolvia, juuri tällaisia hermorakenteeltaan rauhallisia, ja kaikkeen totutettuja tammoja pitäisi nyt astuttaa. Rauhalliset tammat periyttävät geneettisesti, mutta myös käyttäytymisellään varsalle millainen paikka maailma on. Säpsyt tammat opettavat pakoon juoksemista ja stressimaidon juomista puhaltavan emän nisästä. Rauhallinen opettaa rauhallisuutta.

Heitänpä aatoksen, että stressaantuneen ja pelokkaan emän hoito ja maito ei ole hyvää vastustuskyvyn ja varsan psyykkisen kehittymisen kannalta. Ehkä stressimaito aiheuttaa myös varsakoliikkia ja ähkyherkkyyttä. Onko emien ja varsojen varhaista vuorovaikutusta tutkittu missään? Voiko vertailukohtaa etsiä mistään toisesta nisäkkäästä?

Joka tapauksessa, Lissun kaltaisia suomenhevosia ja kokeneita urbaaneja ravi- ja ratsastusvalmentajia tarvittaisiin lisää. Kaupungissa elävien ihmisten kontakti eläimiin on vähäinen ja hevostaidot ovat entistä vähäisemmät. Tästä huolimatta he haluavat päästä harrastamaan ja kokemaan luontoelämyksiä hevosen kanssa. Vaatimustaso hevosten toimintavarmuutta kohtaan kasvaa.  Tämä kannattaa pitää mielessä jos hevoshommilla haluaa tulevaisuudessa elää, ja myös  suomenhevosen parasta ajatellen .