Viime viikon tiistaina Suomen hallituksen budjettiriihen viesti hevosalalle oli kylmää kyytiä. Alan leikkauksiksi ilmoitettiin 8,5 miljoonaa euroa. Toki se oli huomattavasti pienempi summa, kuin muutamaa viikkoa aiemmin valtionvarainministeriön ehdottama 14,5 miljoonaa, mutta silti noin viidesosa aiemmasta noin 40 miljoonan rahoituksesta..Hippoksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo kiirehti Hevosurheilun haastattelussa tuoreeltaan rauhoittelemaan hevosväkeä, ja painotti, että lopullinen leikkaussumma ei vielä ole tiedossa, vaan neuvottelut ministeriön kanssa jatkuvat. Vaikka neuvottelijat onnistuisivatkin pienentämään pudotusta, on kiistaton tosiasia, että ensi vuonna alan tulee operoida miljoonia euroja pienemmällä rahoituksella kuin tähän asti..Radat painivat jo nyt kohonneiden kustannusten ja kasvavien korjausvelkojen ristitulessa. Pahin skenaario kuitenkin on, että hevosenomistajilta ja -kasvattajilta loppuvat rahat, sillä se tarkoittaa yhä useamman luopuvan hevosista, ja silloin ollaan nopeasti tilanteessa, jossa koko raviurheilun jatkuvuus maassamme on uhattuna. Lehtisalon viesti oli, että palkintoihin kajotaan niin vähän kuin mahdollista, mutta ainakin Ypäjän huutokaupan tuloksista voi päätellä, että ihan täysin ei viesti ole mennyt läpi..Pelastusta toivotaan peliuudistuksesta, joka osaltaan mahdollistaisi pelieurojen kulkeutumisen suoraan alalle ja pienemmän riippuvuuden kulloisenkin hallituksen päätöksistä. Joko tapauksessa pari seuraavaa vuotta eletään tulevaisuuden kannalta ratkaisevia vuosia..Peliyhtiöitä kilpailutettavaMartti Ala-Seppälä, HevoskasvattajaHippoksen pitää kilpailuttaa vähintään viisi kansainvälistä pelitoimijaa ja valita se, mikä tuottaa Suomen raviurheilulle eniten rahaa, on luotettavin ja haluaa tänne myös siksi, että raviurheilu Suomessa voisi hyvin, jotta sillä olisi jatkuvuutta.Hiljaista vihjettä on tullut siitä, että PMU ja joku muukin yhtiö olisi ollut kiinnostunut tekemään Hippoksen kanssa yhteisyrityksen, mutta niille on vastattu ei kiitos. Jos Suomen raviurheilu haluaa menestyä, sen pitää kilpailuttaa monta yhtiötä, ja sitä kautta saada huomattavasti parempi diili raviurheilulle, kuin yksittäisellä neuvottelulla Veikkauksen tai ATG:n kanssa voi saada.Samanaikaisesti pitää pystyä muuttamaan raviurheilun päätäntämallia. Tällä hetkelläkin on tilanne, jossa alueilla, joilla on ehkä 30 prosenttia ihmisistä, on käytännössä päätäntävalta siihen, mitä Hippos tekee. Rahoitusleikkaus voi olla jopa etu Suomen raviurheilulle, jos samalla saadaan kammettua päätäntämalli sellaiseksi, että raviurheilussa keskitytään siihen, paljonko palkintorahaa tuleva yhtiö tuo raviurheilulle.Raviurheilu pärjää, jos palkinnot kohdistetaan oikein. Maailmalla on aina nähty, että jos palkinnot ovat kunnossa, niin hevosia on, omistajia on, valmentajia on. Mutta jos yksikin euro vähennetään palkinnoista, me ollaan kusessa. Raha pitää leikata muualta. Ratoja jää silti riittävästi, jotta on paikat missä ajetaan. Totta kai osa radoista kuihtuu, mutta voitko kuvitella, jos jollain paikkakunnalla on rata, ja on tieto, että jos rata on kunnossa, siellä voidaan ajaa kilpaa hyvistä palkinnoista, etteivät paikalliset hevosihmiset pitäisi sitä kunnossa? Esimerkiksi Ranskassa toimitaan paljon näin..Palkintopotista pakko leikataPaavo Koivurova, Hippoksen valtuuskunnan jäsenVaikeuksia on luvassa, ja vaikeudet aiheuttavat erimielisyyksiä. Silloin ei voi välttyä siltä, että joku kärsii. Tilanne on hankala ja harmillisinta tässä on mielestäni se, että ongelma on aiheutettu itse.Raviratojen kassat ovat tyhjillään, eikä toimintatuista kestäisi leikata yhtään. Joku voi sanoa, että hevonen elää heinillä eikä tarvitse rehuja, mutta eivät ne silloin juoksekaan kovaa. Jos viedään mahdollisuudet kehittää toimintaa, tilanne muuttuu toivottomaksi. Ymmärrän tietysti, että joka osa-alueelta joudutaan leikkaamaan.Jos ensi vuonna juostaan parikymmentä ravipäivää vähemmän, siinä säästyy palkintorahoja, kun niitä ei tarvitse maksaa. Sen lisäksi on tarkasteltava suurkilpailuiden määrää, pyritäänkö pitämään yllä kaikkia niitä kilpailuja, joista rahat ovat lähteneet ulkomaille. Pitäisin tässä tilanteessa kaikista vaarallisimpana sitä, jos leikataan arki- ja sunnuntairavien palkintoja. Siinä kärsisi laaja harrastajajoukko ja myös valtaosa ammattivalmentajista.Kasvattajarahoista ei voi ottaa pois senkään vuoksi, että ne maksetaan tämän vuoden menestyksen perusteella. Palkintopotista on pakko leikata, koska monen muun säästökohteen kohdalla puhutaan korkeintaan sadoistatuhansista euroista.Kun lähtötilanne on 39 miljoonaa euroa, ja mikäli siitä otetaan Sarin (Essayah) kertoma luku 8,5 miljoonaa pois, jokainen ymmärtää, miten iso raha se on. Samaan aikaan olisi pidettävä jokainen tällä hetkellä lajin parissa oleva ihminen mukana, koska emme saa menettää heistä yhtäkään. Yhtälö on hyvin vaikea..Alan rakenteita uudistettavaTeemu Kinnari, kansanedustaja, SHKL:n puheenjohtajaEn lähde arvioimaan lopullista leikkausmäärää, koska sitä ei vielä voi kukaan tietää. Ensimmäisenä asiana meidän pitää pystyä luomaan hevosalalle vakautta ja näkymää, mikä vaatii päätöksiä. Töitä tehdään sen eteen, että hallitusohjelmassa luvatut asiat toteutuvat. Samaan aikaan akuutit rahoituskeskustelut ovat käynnissä pelaamisen suhteen. Epävarmuudessa eläminen on mille tahansa alalle myrkkyä.Katse ei saa olla kengän kärjessä, sillä kasvattajan emätamman tänä kesänä varsoma maitovarsa elää ainakin sen 15 vuotta täyttä elämää. Itsekin puolison kanssa pienkasvattajana odotan uutisia siitä, kuinka moni kasvattaja on jättänyt tammansa tyhjäksi, ja kuinka monta varsaa Suomeen on syntynyt. Vain syntyvillä varsoilla saadaan jatkuvuutta. On eletty liikaa hetkessä. Varsamäärät ovat olleet viime vuosina huolestuttavalla tasolla, ja se näkyy lajin parissa vasta vuosien päästä. Raviurheilussa kvartaali on pitkä aika, ja tämän päivän päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia.Väistämättä alan rakenteita on laitettava rajusti uusiksi. Vaikea aihe on rataverkosto, enkä laittaisi ensimmäisenä rukseja minkään radan päälle. On kuitenkin pohdittava ympärivuotisten ratojen määrää, ja ajateltava siinäkin isoa kuvaa, kuten kaikessa muussakin päätöksenteossa.Omistajien määrä ei ole laskenut juurikaan, mutta yhden omistajan hevoset ovat vähentyneet, ja kimppaomistaminen kasvattanut suositaan. Se on ollut viime vuosina selkeä trendi. Omistajuuden kehittäminen on yksi monesta asiasta, johon on syytä panostaa. Ihmiset haluavat kuitenkin edelleen harrastaa..Palkintoleikkausten oltava pieniäAntti Karhila, Ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtajaMinisteri Jari Lepän asettama vastuullista ja elinvoimaista raviurheilua ja hevoskasvatusta Suomessa selvittänyt työryhmä teki erinomaisen tilanneanalyysin ja antoi myös suunnan, johon raviurheilua pitäisi viedä. Käsittääkseni ministeriö seisoo raportin takana edelleen ja hyvä niin. Osan ministeriön toiveista olemme täyttäneet, mutta osan olemme toistaiseksi sivuuttaneet.Meidän toivottiin muun muassa saavan enemmän irti tukieuroista ja uudistavan ripeästi Hippoksen rakenteita. Meitä kehotettiin laittamaan strategiat sanoista teoiksi. Etenkin nuorten saaminen mukaan alalle ja sen päätöksentekijöiksi on elintärkeää, työryhmä opasti ja neuvoi olemaan valmiita muutokseen, koska Veikkauksen monopoli ja ravitalouden nykyinen rahoitusmalli tuskin kestävät ikuisesti.Raviradoille tarvitaan siis lisää alueellista yhteistyötä. Ratojen roolitusta pitää muuttaa niin, että osa muuttuu kausiradoiksi. Samalla ne saavat pitää kiinni parhaista kilpailupäivistään, joihin satsaamalla ja niitä arvostamalla radat saavat rahoituksen pääosin talkoopohjaiseen toimintaan kesäratatasoisten tukieurojen lisäksi. Hyvin tekemistä pitää arvostaa kilpailupäivien määrästä riippumatta!Hippoksen on vihdoinkin uudistuttava, niin että selkeät mittarit kuten omistajien määrä ja hevosten määrä antavat eri alueille painoarvon päätöksenteossa.Palkintoihin kohdistuvien säästöjen pitää olla mahdollisimman pieniä, koska vaikutukset kertautuvat esimerkiksi kasvatukseen sekä omistajien ja tallien lukumäärään. Kun palkintoja vähennetään, sen tulisi tapahtua ensisijaisesti vähentämällä kilpailupäiviä hiljaisilta vuodenajoilta.
Viime viikon tiistaina Suomen hallituksen budjettiriihen viesti hevosalalle oli kylmää kyytiä. Alan leikkauksiksi ilmoitettiin 8,5 miljoonaa euroa. Toki se oli huomattavasti pienempi summa, kuin muutamaa viikkoa aiemmin valtionvarainministeriön ehdottama 14,5 miljoonaa, mutta silti noin viidesosa aiemmasta noin 40 miljoonan rahoituksesta..Hippoksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo kiirehti Hevosurheilun haastattelussa tuoreeltaan rauhoittelemaan hevosväkeä, ja painotti, että lopullinen leikkaussumma ei vielä ole tiedossa, vaan neuvottelut ministeriön kanssa jatkuvat. Vaikka neuvottelijat onnistuisivatkin pienentämään pudotusta, on kiistaton tosiasia, että ensi vuonna alan tulee operoida miljoonia euroja pienemmällä rahoituksella kuin tähän asti..Radat painivat jo nyt kohonneiden kustannusten ja kasvavien korjausvelkojen ristitulessa. Pahin skenaario kuitenkin on, että hevosenomistajilta ja -kasvattajilta loppuvat rahat, sillä se tarkoittaa yhä useamman luopuvan hevosista, ja silloin ollaan nopeasti tilanteessa, jossa koko raviurheilun jatkuvuus maassamme on uhattuna. Lehtisalon viesti oli, että palkintoihin kajotaan niin vähän kuin mahdollista, mutta ainakin Ypäjän huutokaupan tuloksista voi päätellä, että ihan täysin ei viesti ole mennyt läpi..Pelastusta toivotaan peliuudistuksesta, joka osaltaan mahdollistaisi pelieurojen kulkeutumisen suoraan alalle ja pienemmän riippuvuuden kulloisenkin hallituksen päätöksistä. Joko tapauksessa pari seuraavaa vuotta eletään tulevaisuuden kannalta ratkaisevia vuosia..Peliyhtiöitä kilpailutettavaMartti Ala-Seppälä, HevoskasvattajaHippoksen pitää kilpailuttaa vähintään viisi kansainvälistä pelitoimijaa ja valita se, mikä tuottaa Suomen raviurheilulle eniten rahaa, on luotettavin ja haluaa tänne myös siksi, että raviurheilu Suomessa voisi hyvin, jotta sillä olisi jatkuvuutta.Hiljaista vihjettä on tullut siitä, että PMU ja joku muukin yhtiö olisi ollut kiinnostunut tekemään Hippoksen kanssa yhteisyrityksen, mutta niille on vastattu ei kiitos. Jos Suomen raviurheilu haluaa menestyä, sen pitää kilpailuttaa monta yhtiötä, ja sitä kautta saada huomattavasti parempi diili raviurheilulle, kuin yksittäisellä neuvottelulla Veikkauksen tai ATG:n kanssa voi saada.Samanaikaisesti pitää pystyä muuttamaan raviurheilun päätäntämallia. Tällä hetkelläkin on tilanne, jossa alueilla, joilla on ehkä 30 prosenttia ihmisistä, on käytännössä päätäntävalta siihen, mitä Hippos tekee. Rahoitusleikkaus voi olla jopa etu Suomen raviurheilulle, jos samalla saadaan kammettua päätäntämalli sellaiseksi, että raviurheilussa keskitytään siihen, paljonko palkintorahaa tuleva yhtiö tuo raviurheilulle.Raviurheilu pärjää, jos palkinnot kohdistetaan oikein. Maailmalla on aina nähty, että jos palkinnot ovat kunnossa, niin hevosia on, omistajia on, valmentajia on. Mutta jos yksikin euro vähennetään palkinnoista, me ollaan kusessa. Raha pitää leikata muualta. Ratoja jää silti riittävästi, jotta on paikat missä ajetaan. Totta kai osa radoista kuihtuu, mutta voitko kuvitella, jos jollain paikkakunnalla on rata, ja on tieto, että jos rata on kunnossa, siellä voidaan ajaa kilpaa hyvistä palkinnoista, etteivät paikalliset hevosihmiset pitäisi sitä kunnossa? Esimerkiksi Ranskassa toimitaan paljon näin..Palkintopotista pakko leikataPaavo Koivurova, Hippoksen valtuuskunnan jäsenVaikeuksia on luvassa, ja vaikeudet aiheuttavat erimielisyyksiä. Silloin ei voi välttyä siltä, että joku kärsii. Tilanne on hankala ja harmillisinta tässä on mielestäni se, että ongelma on aiheutettu itse.Raviratojen kassat ovat tyhjillään, eikä toimintatuista kestäisi leikata yhtään. Joku voi sanoa, että hevonen elää heinillä eikä tarvitse rehuja, mutta eivät ne silloin juoksekaan kovaa. Jos viedään mahdollisuudet kehittää toimintaa, tilanne muuttuu toivottomaksi. Ymmärrän tietysti, että joka osa-alueelta joudutaan leikkaamaan.Jos ensi vuonna juostaan parikymmentä ravipäivää vähemmän, siinä säästyy palkintorahoja, kun niitä ei tarvitse maksaa. Sen lisäksi on tarkasteltava suurkilpailuiden määrää, pyritäänkö pitämään yllä kaikkia niitä kilpailuja, joista rahat ovat lähteneet ulkomaille. Pitäisin tässä tilanteessa kaikista vaarallisimpana sitä, jos leikataan arki- ja sunnuntairavien palkintoja. Siinä kärsisi laaja harrastajajoukko ja myös valtaosa ammattivalmentajista.Kasvattajarahoista ei voi ottaa pois senkään vuoksi, että ne maksetaan tämän vuoden menestyksen perusteella. Palkintopotista on pakko leikata, koska monen muun säästökohteen kohdalla puhutaan korkeintaan sadoistatuhansista euroista.Kun lähtötilanne on 39 miljoonaa euroa, ja mikäli siitä otetaan Sarin (Essayah) kertoma luku 8,5 miljoonaa pois, jokainen ymmärtää, miten iso raha se on. Samaan aikaan olisi pidettävä jokainen tällä hetkellä lajin parissa oleva ihminen mukana, koska emme saa menettää heistä yhtäkään. Yhtälö on hyvin vaikea..Alan rakenteita uudistettavaTeemu Kinnari, kansanedustaja, SHKL:n puheenjohtajaEn lähde arvioimaan lopullista leikkausmäärää, koska sitä ei vielä voi kukaan tietää. Ensimmäisenä asiana meidän pitää pystyä luomaan hevosalalle vakautta ja näkymää, mikä vaatii päätöksiä. Töitä tehdään sen eteen, että hallitusohjelmassa luvatut asiat toteutuvat. Samaan aikaan akuutit rahoituskeskustelut ovat käynnissä pelaamisen suhteen. Epävarmuudessa eläminen on mille tahansa alalle myrkkyä.Katse ei saa olla kengän kärjessä, sillä kasvattajan emätamman tänä kesänä varsoma maitovarsa elää ainakin sen 15 vuotta täyttä elämää. Itsekin puolison kanssa pienkasvattajana odotan uutisia siitä, kuinka moni kasvattaja on jättänyt tammansa tyhjäksi, ja kuinka monta varsaa Suomeen on syntynyt. Vain syntyvillä varsoilla saadaan jatkuvuutta. On eletty liikaa hetkessä. Varsamäärät ovat olleet viime vuosina huolestuttavalla tasolla, ja se näkyy lajin parissa vasta vuosien päästä. Raviurheilussa kvartaali on pitkä aika, ja tämän päivän päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia.Väistämättä alan rakenteita on laitettava rajusti uusiksi. Vaikea aihe on rataverkosto, enkä laittaisi ensimmäisenä rukseja minkään radan päälle. On kuitenkin pohdittava ympärivuotisten ratojen määrää, ja ajateltava siinäkin isoa kuvaa, kuten kaikessa muussakin päätöksenteossa.Omistajien määrä ei ole laskenut juurikaan, mutta yhden omistajan hevoset ovat vähentyneet, ja kimppaomistaminen kasvattanut suositaan. Se on ollut viime vuosina selkeä trendi. Omistajuuden kehittäminen on yksi monesta asiasta, johon on syytä panostaa. Ihmiset haluavat kuitenkin edelleen harrastaa..Palkintoleikkausten oltava pieniäAntti Karhila, Ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtajaMinisteri Jari Lepän asettama vastuullista ja elinvoimaista raviurheilua ja hevoskasvatusta Suomessa selvittänyt työryhmä teki erinomaisen tilanneanalyysin ja antoi myös suunnan, johon raviurheilua pitäisi viedä. Käsittääkseni ministeriö seisoo raportin takana edelleen ja hyvä niin. Osan ministeriön toiveista olemme täyttäneet, mutta osan olemme toistaiseksi sivuuttaneet.Meidän toivottiin muun muassa saavan enemmän irti tukieuroista ja uudistavan ripeästi Hippoksen rakenteita. Meitä kehotettiin laittamaan strategiat sanoista teoiksi. Etenkin nuorten saaminen mukaan alalle ja sen päätöksentekijöiksi on elintärkeää, työryhmä opasti ja neuvoi olemaan valmiita muutokseen, koska Veikkauksen monopoli ja ravitalouden nykyinen rahoitusmalli tuskin kestävät ikuisesti.Raviradoille tarvitaan siis lisää alueellista yhteistyötä. Ratojen roolitusta pitää muuttaa niin, että osa muuttuu kausiradoiksi. Samalla ne saavat pitää kiinni parhaista kilpailupäivistään, joihin satsaamalla ja niitä arvostamalla radat saavat rahoituksen pääosin talkoopohjaiseen toimintaan kesäratatasoisten tukieurojen lisäksi. Hyvin tekemistä pitää arvostaa kilpailupäivien määrästä riippumatta!Hippoksen on vihdoinkin uudistuttava, niin että selkeät mittarit kuten omistajien määrä ja hevosten määrä antavat eri alueille painoarvon päätöksenteossa.Palkintoihin kohdistuvien säästöjen pitää olla mahdollisimman pieniä, koska vaikutukset kertautuvat esimerkiksi kasvatukseen sekä omistajien ja tallien lukumäärään. Kun palkintoja vähennetään, sen tulisi tapahtua ensisijaisesti vähentämällä kilpailupäiviä hiljaisilta vuodenajoilta.