Näkökulma: Myrkyllinen keskustelu ei kehitä hevosalaa

Nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa saattaa helposti esiintyä negatiivisuusvinoumaa, jonka myötä toimialojen kipukohdat ja ongelmat nousevat voimakkaana esille.  

Tästä esimerkkinä on vaikkapa Tampereen Hevosmessujen yhteydessä levinnyt Tiktok-video, joka esittelee noin 20 sekuntia erään tapahtumassa mukana olleen, vapaaehtoisen, osallistujan ratsastusta. Video näyttää hevosen kokeman stressitilanteen. Omissa puheenvuoroissaan kyseinen ratsastaja toi esille, miten julmalta somen ryöpytys tuntui. Toiveena oli, että asiayhteydestään irrotettuja videopätkiä ei kommentoitaisi somessa ihan niin herkästi, ilman kunkin kirjoittajan paneutumista asiaan.

Hevosala on lähtökohtaisesti jatkuvasti silmien alla, ja eläinten hyvinvointi kaikille tärkeää. Media hakee kuitenkin helposti asioiden kärjistämistä omia myyntilukujaan hakiessaan. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tunteita herättävät kohut leviävät helpommin kuin asiatasoinen viestintä.

Tähän asti olemme tottuneet ajattelemaan julkaistua tekstiä jossain määrin harkittuna ja punnittuna puheena. Nykyisin omalla näyttöruudulla kohtaa kuitenkin myös runsaasti ”huutamista”, joka saattaa kertoa eniten keskustelijoiden omasta esilletulon tarpeesta, ehkä jopa oman sisäisen pahoinvoinnin purkamisesta.

Varsinkin lasten ja nuorten todellisuuskuva hevosalasta saattaa vääristyä. Keskustelun myrkyllisyys ei enää kehitä hevosalaa vaan murentaa sen perusteita. Mielipiteet ja mielikuvat sekoittuvat keitoksessa toisiinsa. Asiantuntija keskittyy tietoon, mutta voi tuntea teemaa vain tietyn oman erityisalan näkökulmasta.

Toisaalta on tärkeää, että hevosalan haasteista uskalletaan puhua ja tuoda niitä esille. Rakentavaan ja kaikkia osapuolia arvostavaan keskusteluun pääseminen on yksi tämän aikakauden isoista haasteista, niin hevosalalla kuin muutenkin yhteiskunnassa.

Median toiminnassa korostuu toimittajan vastuu. Asioista tulisi kertoa tasapuolisesti, ja jättää monitahoisten aiheiden osalta tilaa mielipiteiden erilaisuudelle. Johtopäätösten vetämisen voi jättää kuulijalle itselleen.   

Ihmisten tietoisuuden median toimintaa ohjaavista, paikoitellen myrkyllisistä mekanismeista toivoisi lisääntyvän. Kaikkeen mahdolliseen ”tietoon” on suhtauduttava terveen kriittisesti, ja huomioitava tiedonlähteeseen sisältyvät väritykset ja vääristymät.

Kriittisten äänien kanssa tulisi päästä yhteiseen keskusteluun. Mitä tarkkaan ottaen ovat hevosalan kipupisteet ja miten niiden kanssa voidaan käytännössä toimia? Kenties tämän kautta tapahtuisi molemminpuolista oppimista, ja löydettäisiin yhteisiä ratkaisuja. Vaikkapa jotain ihan uutta.

Hevosten omakohtainen kohtaaminen on todettu yhdeksi parhaimmista keinoista edistää hevosalan myönteistä imagoa. Ihminen voi kokea suuria ja elämää monin tavoin rikastuttavia kokemuksia hevosen vierellä.

Hevosalan sisällä, samoin kuin laajemmin luonnonvara-alalla, kaivattaisiin akuutisti ammattialan sisäiseen ylpeyteen ja omanarvontuntoon liittyvää profiilin kohotusta. Maaseudun yhteisöihin liittyvä muutosenergia on löydettävä uudelleen, ja saatava se valjastettua toiveikkaan tulevaisuuden ja elävän kulttuurin rakentamiseen.

Anja Yli-Viikari, Markku Saastamoinen

Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita, jotka työskentelevät Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -hankkeessa.