Näkökulma: Kovaa rataa ei pidä hyväksyä

Rataolosuhteet puhuttivat raviyleisöä viimeksi viime lauantaina Porissa. Ravit päästiin ajamaan, mutta monen suulla huomattavan kovaksi moititulla radalla. Esimerkiksi Timo Korvenheimo jätti omat valmennettavansa pois käytyään kerran ajamassa radalla. Myös Antti Ala-Rantala jätti yhden hevosen pois, vaikka ajoikin kolmella muulla kilpaa, sillä hän ei halunnut riskeerata loukkaantumishistoriaa omaavan hevosen terveyttä. Oli myös heitä, jotka ajoivat, kun kerran paikalle oli tultu, eivätkä moittineet rataa sen kummemmin. Poisjäännit olivat sallittuja kilpailueläinlääkärin päätöksellä, mikä joka tapauksessa kielii siitä, että rataolosuhteissa oli enemmän tai vähemmän sanomista.

”Kaviouran pinta oli jäätynyttä hiekkaa, eli ei puhuta napakasta radasta, vaan kovasta. Mitään joustoa siinä ei ollut. Tuolla pinnalla juostessaan hevoset kipeytyvät”, Korvenheimo kommentoi Hevosurheilulle.

Talvella Suomessa ajetaan pääsääntöisesti lumi- tai jääpolanteella, jolloin radan pinta joustaa ja hokit purevat pintaan hyvin. Kolmas vaihtoehto on talvinen hiekkarata, jota estetään jäätymästä pinnalta. Lauantaina Porissa rata ei kriittisten äänien mukaan ollut mitään näistä, vaan routapinnalla ja joustamaton.

Taikasana on jousto. Hevosen jalat iskeytyvät radan pintaan isolla voimalla, ja mikäli alusta on kova eikä jousta, kohdistuu niveliin liiallinen rasitus.

Asiaa sivusta seuranneelle vaikuttaa siltä, että Porissa laiminlyötiin radanhoito ennen raviviikon kruunua. Talvella radan hevosystävälliseksi saaminen voi olla melkoista taiteilua näillä leveysasteilla ja alkaa jo hyvissä ajoin ennen ravipäivää. Etenkin tilanteessa, jossa kelit vaihtelevat vesisateesta kovaan pakkaseen, on asiaan reagoitava viipymättä. Ravipäivänä on jo myöhäistä. Turusta ravipäivän kynnyksellä apuun tulleet miehet tekivät varmasti parhaansa, mutta jos rata on jo päässyt jäätymään kovaksi, ei sille kovin paljon ole tehtävissä ilman lisäkustannuksia. Ei ole mikään vitsi, että asiaan todella vihkiytyneet ratamestarit ajavat rataa ympäri öisinkin silloin, kun vaarana on jäätyminen.

Sitä ei osa-aikaisesti hoideta.

Kavioliiga-ravit ovat koko lajin näyteikkuna. On kestämätöntä, jos hevoset ovat niihin osallistuessaan vaivaantumis- tai peräti loukkaantumisvaarassa. Ravit ovat toki urheilua, eikä missään lajissa loukkaantumisia voida kokonaan sulkea pois. Silti hevosen hyvinvoinnin tulee mennä kaiken muun edelle. Entistä tärkeämpää se on ravien ja ravipelaamisen ikiaikaisen napanuoran katketessa ja raviurheilun rahoituksen siirtyessä valtion budjettiin. Niin sanotulle suurelle yleisölle on haastavaa perustella lajin oikeutusta, mikäli hevosten terveydestä ei huolehdita edes niin perustavanlaatuisessa asiassa kuin huolehtimalla alustasta, jolla ne juoksevat.

Eikä ratojen kovuus ole ongelma pelkästään imagolle. Tämän viikon raveista sekä Lappeeseen että Lahteen oli vaikeuksia saada riittävästi hevosia, jotta ravit voitaisiin järkevästi ajaa, eikä muuallakaan ole tungosta. Kilpailevien hevosten määrä vähenee, ja jos ne jäljellä olevat vielä kipeytyvät radan takia, tulee niille väkisin kilpailutaukoja. Pahimmassa tapauksessa ura voi jopa katketa loukkaantumiseen.

Hetkellistä kilpailutilannetta tärkeämpää on silti, että harjoitteluolosuhteet ovat kunnossa. Hevosilla on oikeus treenata alustoilla, jotka eivät lisää niiden loukkaantumisriskiä. Huolestuttavampaa onkin, että Porin suunnasta kritiikkiä kuuluu myös siitä, että rataa ilmoitetaan hoidettavan vain kahtena arkipäivänä viikossa. Kovin hyvistä treeniolosuhteista ei silloin voi puhua.

Ratojen keräämät käyttömaksut eivät millään kata radanhoitokuluja, ja kohonneet polttoainekustannukset lisäävät houkutusta säästää juuri radanhoidon kustannuksista. Se on kuitenkin lajin tulevaisuuden kannalta niin lyhytnäköinen tie, ettei voi kuin toivoa sekä radoilta että keskusjärjestöltä ja ministeriöltä kykyä katsoa pidemmälle. Vaikka sitten rahoitusta ohjaamalla.

Kavioliiga-ravien järjestämisoikeuden minimiedellytys tulee olla se, että rata on hevosille hyvä. Mikäli se ei sitä ole, tulee ravit siirtää sinne, missä ne voidaan hevosten hyvinvoinnin ehdoilla ajaa. Tästäkin löytyy viime viikoilta suoraselkäinen esimerkki. Hevosten hyvinvoinnin on yksinkertaisesti pakko mennä kaiken muun edelle.