Näkökulma: Teivon valmennuskeskuksen mukana Pirkanmaalta häviää paljon muutakin kuin muutama ratatalli

Lukiessani Hevosurheilun 20.11.24 juttua ”Pirkanmaa jää ilman valmennuskeskusta” jäin miettimään, miksi Teivo on ajautunut tällaiseen tilanteeseen.

Tampereen ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Asko Koskinen heitti palloa ravivalmennuskeskuksen rakentamisesta Forssaan, joka on hänen mukaansa sijainniltaan loistava. Mielestäni Teivon sijainti ja alueellinen asiakaspotentiaali monipuoliselle hevostoiminnalle on valtakunnallisesti aivan ylivoimainen, mutta sitä potentiaalia ei jostain syystä nähdä. Kilparadan säilyttäminen koetaan ”torjuntavoitoksi”.

Jokainen, joka liiketoiminnasta ja kaavoittamisesta jotain ymmärtää, näkee alueella lapsipuolen asemaan jäämisessä uhkakuvia. Tulee aika, kun pienempi väistää. Keskikentälle visioidulta jalkapallokentältä lentää pallo varsaa opettavan harrastajan eteen, tai lastenvaunujen kanssa liikkuva äiti ajautuu hevosreitille, hevonen pääsee irti ja aiheuttaa läheisen rivitalon asukkaille vaaratilanteen. Tällöin alueen alkuperäisväestö on syyllinen. Käy niin kuin intiaaneille aikanaan.

Olen itse aika innostunut, mutta kokematon raviharrastaja. Minulla on kaksi suomenhevosvarsaa, joiden kanssa käyn Teivon loistavasti hoidetulla raviradalla ja treenireiteillä viikoittain. Jokainen, joka käsittää radanhoidosta jotain, ymmärtää, että radan hoitamista ei voi hoitaa niin, että ”huomenna on ravit, käynpä laittamassa radan kuntoon”. Ja samantekevää ei todellakaan ole, kuka sitä rataa hoitaa.

Miten Teivoon saadaan tarvittavilla hetkillä osaava radanhoitaja laitteineen, jos häneltä vähenee työt satunnaisiksi? Ei ammattinsa osaava radanhoitaja jää Pirkanmaalle vaan lähtee sinne, missä töitä on – vaikka Forssaan. Rata on tavallaan elävä organismi, jota pitää olla aina askeleen, mieluummin kaksi edellä. Säätiedotuksia pitää seurata monta kertaa päivässä, ja pitää lähteä töihin vaikka yöllä. Jos rataa käytetään vain kilpailuissa, aika pian tehdään laskelma, että ainakaan harrastajien vuoksi ei kannata rataa hoitaa, on liian kallista. Sitten aletaan optimoimaan, ja vähentämään radanhoitoa.

Teivon salainen ravikoulu

Nyt kun ratatallitoiminnan alasajoa on sinnikkäästi rummutettu, on Teivossa onnistuttu siinä, että moni ratavalmentaja on lopettanut tai lähtenyt. Ammattilaisten lähteminen Teivosta on menetys myös meille harrastajille. Olen etuoikeutettu harrastaja, kun voin käydä päivisin ajamassa hevosia. Silloin paikalla Teivossa ovat vielä muun muassa Veteläisen Antti, Muukin Marko, Pekkalan Kimmo ja Niemisen Markku, joilta saa todella hyviä neuvoja ongelmatilanteisiin ja treenaamiseen, kun vaan ajelee hevosella vierelle ja kysyy. Missään muussa urheilulajissa ei tavallinen harrastaja voi saada näin helposti huippuammattilaisten neuvoja.

Kaikki ovat ystävällisiä, ja kertovat mielellään kysyttäessä. Toki niitä neuvoja saa sosiaalisesta mediastakin, mutta sellaista hiljaista tietoa, mitä nämä valtavan kokemuksen erilaisista hevosista omaavat ammattilaiset antavat, ei voi saada toisilta harrastajilta, eikä mistään muualtakaan. Eli tiedoksi vaan, että Teivossa pyörii arkipäivisin sellainen ”kultadivariluokan ravikoulu”, ilman että siitä mitään isompaa numeroa tehdään.

Oman mainintansa ansaitsee viime keväänä lopettanut Kamppurin Hannu, jonka varsojen opetuspalvelua ja aina ystävällistä ja auttavaista asennetta jäi moni kaipaamaan. Jäi kaipaamaan jopa niin, että se tulevaisuudessa Teivon kilpailukeskuksessa juokseva ravurivarsa jää nyt ostamatta, kun ”Hantta” ei ole opettamassa alkuun.

Ratavalmennustoiminnan näivettämisen negatiiviset kerrannaisvaikutukset tulevat yllättämään päättäjät. Mutta minkäs teet, kun säästää pitää.

Pelkällä säästämisellä ei Teivoa pelasteta. Pitää olla visioita ja sinnikästä työtä. Niistä syntyy kannattava bisnes. Mutta niistä joskus myöhemmin lisää.

Sami Ketola

Ratsastuskoulu- ja elämyspalveluyrittäjä, Pirkkala