Varmasti paljon, mutta rohkeus, realismi ja rehellisyys ovat niitä ominaisuuksia, joita vaalimalla voimme saada aikaan vielä enemmän. Resursseja ja energiaa on palanut savuna ilmaan.Tulevaisuuden kaunistelu, siloitellut tiedotteet tai vastuun siirtely ovat raviurheilulle myrkyllisintä polttoainetta. Ne estävät tai ainakin hidastavat korjausliikkeitä, vaikeuttavat kokonaisuuden hahmottamista ja antavat väärän kuvan kentälle nykytilanteesta. Yksittäisten asioiden vatvominen vie sekin huomion toisaalle.On jo pitkään ollut nähtävissä, että ratoja on menossa nurin, lajin pienyrittäjät kipuilevat kustannusten nousun kanssa ja myös vakavaraisemmat isommat tallit joutuvat miettimään tulevaisuuttaan. Päättyneen vuoden seitsemän parhaiten menestyneen kärkivalmentajan joukossa on viisi supermiestä Pekka Korven johdolla, ja näiden herrojen keski-ikä on 68 vuotta. Jatkajia tarvitaan, eikä mikään ole ikuista.Päätöksenteosta jää turhan usein vaikutelma, että realismia ja rohkeutta puuttuu. Keskustelu kiertää kehää tärkeiden asioiden ympärillä. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset, keskusjärjestö tai raviradat yrittäisi tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen.Otetaan muutama lajin tulevaisuuden peruspilari keskusteluun mukaan.Yhteistyökumppanit. Parikymmentä raviradan johtajaa yrittää muiden töiden ohessa hankkia yhteistyökumppanuuksia. Isot, lajin imagoa nostavat merkittävät yhteistyökumppanit jäävät herkästi lapsipuolen asemaan, kun nykymallissa radan johtajan pöydällä on paljon arjen säätämistä, joka vie kohtuuttomasti aikaa ja energiaa. Laji tarvitsee nykyistä tehokkaamman tiimin, joka pystyy neuvottelemaan valtakunnallisia yhteistyökumppanuuksia.Tiedottaminen. Strategia ei ole itselle ainakaan kokonaisuutena auennut. Raviurheiluun liittyvän kevyen ja vähän syvemmän tiedon tuottaminen ei ole mitään rakettitiedettä, koska lajin parissa tapahtuu päivittäin ja päivänkin sisällä monenlaista kiinnostavaa.Viikkokirjeet toimivat korkeintaan niihin tottuneille. Tarvitaan tueksi paljon enemmän. Ilmaisjakelulehdille ja sanomalehdille on pystyttävä toimittamaan päivittäin valmista materiaalia tai uutisideoita. Eikä mitään tarvitse lakaista maton alle tai kaunistella kultareunuksilla. Maailmassa tapahtuu pahoja asioita, myös raviurheilussa.Jo pelkästään se, että yksi tiedottamisen ammattilainen tekisi kuukausittain muutaman päivän turneen ravitalleille ympäri Suomen, toisi paljon lisäarvoa joka sektorille. Samalla se yhdistäisi ravikenttää. Päivän aikana saa nauhalle monta hyvää tarinaa, voi ottaa satoja kuvia ja kerätä monenlaista videomateriaalia tiedotus- ja markkinointikäyttöön.Sosiaalinen media. Otetaan esimerkiksi vuoden 2024 Suomen Hippoksen joulukalenteri Instagramissa. Sen luukut voi jokainen käydä avaamassa. Onko se parasta, mihin pystymme? Avasin jokaisen luukun, eikä sisällön punainen lanka ainakaan itselle auennut. Tylsä kuva, tiedotusluonteista knoppitietoa, jossa kepeä huumori ja raikkaus loistavat poissaolollaan.Työmääräkin on moninkertainen verrattuna vaikka siihen, että oltaisiin laitettu 24:lle parhaalle tarinankertojalle tonttulakki päähän, painettu videonappulaa ja pistetty heidät kertomaan herkullinen ravitarina elävästä elämästä.Tiivistettynä, sosiaalisen median sisälläntuotannossa monet yksittäiset valmentajat tai harrastajat ovat onnistujia ja vastaavasti laji itse on sosiaalisen median viestinnän epäonnistuja. Käytössä olevilla resursseilla pitää pystyä houkuttelevampaan ja parempaan sisältöön. Sen voi tehdä vaikka valmentajien kanssa yhteistyössä, jos omat paukut eivät riitä.Toivottavasti vuonna 2025 ravialan asioita tarkastellaan rohkeasti, rehellisesti ja realistisesti. Silloin on helpompi arvostaa ja kunnioittaa myös tehtyjä päätöksiä.
Varmasti paljon, mutta rohkeus, realismi ja rehellisyys ovat niitä ominaisuuksia, joita vaalimalla voimme saada aikaan vielä enemmän. Resursseja ja energiaa on palanut savuna ilmaan.Tulevaisuuden kaunistelu, siloitellut tiedotteet tai vastuun siirtely ovat raviurheilulle myrkyllisintä polttoainetta. Ne estävät tai ainakin hidastavat korjausliikkeitä, vaikeuttavat kokonaisuuden hahmottamista ja antavat väärän kuvan kentälle nykytilanteesta. Yksittäisten asioiden vatvominen vie sekin huomion toisaalle.On jo pitkään ollut nähtävissä, että ratoja on menossa nurin, lajin pienyrittäjät kipuilevat kustannusten nousun kanssa ja myös vakavaraisemmat isommat tallit joutuvat miettimään tulevaisuuttaan. Päättyneen vuoden seitsemän parhaiten menestyneen kärkivalmentajan joukossa on viisi supermiestä Pekka Korven johdolla, ja näiden herrojen keski-ikä on 68 vuotta. Jatkajia tarvitaan, eikä mikään ole ikuista.Päätöksenteosta jää turhan usein vaikutelma, että realismia ja rohkeutta puuttuu. Keskustelu kiertää kehää tärkeiden asioiden ympärillä. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset, keskusjärjestö tai raviradat yrittäisi tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen.Otetaan muutama lajin tulevaisuuden peruspilari keskusteluun mukaan.Yhteistyökumppanit. Parikymmentä raviradan johtajaa yrittää muiden töiden ohessa hankkia yhteistyökumppanuuksia. Isot, lajin imagoa nostavat merkittävät yhteistyökumppanit jäävät herkästi lapsipuolen asemaan, kun nykymallissa radan johtajan pöydällä on paljon arjen säätämistä, joka vie kohtuuttomasti aikaa ja energiaa. Laji tarvitsee nykyistä tehokkaamman tiimin, joka pystyy neuvottelemaan valtakunnallisia yhteistyökumppanuuksia.Tiedottaminen. Strategia ei ole itselle ainakaan kokonaisuutena auennut. Raviurheiluun liittyvän kevyen ja vähän syvemmän tiedon tuottaminen ei ole mitään rakettitiedettä, koska lajin parissa tapahtuu päivittäin ja päivänkin sisällä monenlaista kiinnostavaa.Viikkokirjeet toimivat korkeintaan niihin tottuneille. Tarvitaan tueksi paljon enemmän. Ilmaisjakelulehdille ja sanomalehdille on pystyttävä toimittamaan päivittäin valmista materiaalia tai uutisideoita. Eikä mitään tarvitse lakaista maton alle tai kaunistella kultareunuksilla. Maailmassa tapahtuu pahoja asioita, myös raviurheilussa.Jo pelkästään se, että yksi tiedottamisen ammattilainen tekisi kuukausittain muutaman päivän turneen ravitalleille ympäri Suomen, toisi paljon lisäarvoa joka sektorille. Samalla se yhdistäisi ravikenttää. Päivän aikana saa nauhalle monta hyvää tarinaa, voi ottaa satoja kuvia ja kerätä monenlaista videomateriaalia tiedotus- ja markkinointikäyttöön.Sosiaalinen media. Otetaan esimerkiksi vuoden 2024 Suomen Hippoksen joulukalenteri Instagramissa. Sen luukut voi jokainen käydä avaamassa. Onko se parasta, mihin pystymme? Avasin jokaisen luukun, eikä sisällön punainen lanka ainakaan itselle auennut. Tylsä kuva, tiedotusluonteista knoppitietoa, jossa kepeä huumori ja raikkaus loistavat poissaolollaan.Työmääräkin on moninkertainen verrattuna vaikka siihen, että oltaisiin laitettu 24:lle parhaalle tarinankertojalle tonttulakki päähän, painettu videonappulaa ja pistetty heidät kertomaan herkullinen ravitarina elävästä elämästä.Tiivistettynä, sosiaalisen median sisälläntuotannossa monet yksittäiset valmentajat tai harrastajat ovat onnistujia ja vastaavasti laji itse on sosiaalisen median viestinnän epäonnistuja. Käytössä olevilla resursseilla pitää pystyä houkuttelevampaan ja parempaan sisältöön. Sen voi tehdä vaikka valmentajien kanssa yhteistyössä, jos omat paukut eivät riitä.Toivottavasti vuonna 2025 ravialan asioita tarkastellaan rohkeasti, rehellisesti ja realistisesti. Silloin on helpompi arvostaa ja kunnioittaa myös tehtyjä päätöksiä.
