Naulatesti

Vanhan kansan konsti tulevan varsan sukupuolen ennustamiseen on laajalti tunnettu: heilutellaan jouheen sidottua naulaa tamman lantion yläpuolella, ja jos se tekee ympyrää, tulossa on tammavarsa. Pitkittäin liike puolestaan lupailee oritta. Tämän poppakonstin ilmeisen harvoilla harjoittajilla on koulukuntakohtaisia eroja, sillä toiset käyttävät puuhaan perinteistä tai hevosenkengän naulaa, toiset sormusta.

Ennustajan lahjoja sen sijaan ei tarvita povaamaan jalostukseen liittyvän keskustelun roihahtamista ilmiliekkeihin tilanteessa, jossa lausutaan sanapari yhteispohjoismainen hevosrotu. Viime viikon Näkökulma-palstallamme (HU 8.3.2017) Pekka Liimatainen otti kirjoituksellaan kantaa Pohjoismaille yhteisen hevosrodun puolesta. Aihetta puitiin myös viikonloppuna Ypäjällä järjestetyssä suomenhevosen superviikonlopussa, jossa seminaarin teemaan liittyen puhuttiin suomenhevosen puhdasjalostuksesta. Oman rotumme 110-vuotisjuhlavuoden voisi toki pyhittää ikiaikaiselta rotujenyhdistämiskeskustelulta, mutta sanasotaan väistämättä ajaudutaan, kuten Ypäjän-raportti sivulla 12 osoittaa.

Suomenhevosliiton kanta on tismalleen sama kuin kymmenen vuotta sitten Ruotsin Travronden-lehdessäkin esiin tuodussa julkilausumassa: liitto toivoo kilpailullista yhteistyötä, mutta tyrmää pyrkimykset yhteiseen rotuun. Huolenaiheet ovat pysyneet entisellään, ja suomenhevosten kilpailumahdollisuudet Ruotsissa ovat edelleen minimaaliset. Mahdollisuuksien laventamisesta ei edes käydä keskustelua, sillä naapuri on ollut kannassaan jyrkkä. Ruotsin kylmäveristen kasvattajajärjestön mukaan kyseessä ovat eri rodut, joten sarjatarjontaa ei ole katsottu aiheelliseksi avata suomenhevosille. Edes ajan kulku ei ole höllentänyt rajoituksia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Juhlavuoden nimissä juuri nyt sopisi korottaa jälleen kerran äänenpainoja suomenhevosten kilpailutarjonnan lisäämiselle kansankodissa. Ruotsalaisten tähänastiset argumentit eri roduista kun eivät ole estäneet heitä itseään käymästä harjaamassa rahaa Suomesta silloin, kun sitä on sopivasti ollut jaossa.

Suomenhevosrodun jalostusuutisten osalta on merkittävää, että kahtena viime vuonna suomenhevostammoja astutettiin enemmän kuin lämminverisiä ravuritammoja. Isäoriiden ykkönen oli nyt Viesker, mutta ensi vuonna tilastot saattavat mennä uusiksi, jos orivalintojen kanssa askaroiville ovat vaihtoehtoina tarjolla sekä Jokivarren Kunkku että Vitter.

Myös astutusmäärien seuranta käy ensi keväänä erityisen mielenkiintoiseksi. Montako naulatestiä päästään tekemään, kun palkintotaso on noussut merkittävästi?