Hippos ja maa- ja metsätalousministeriö käyvät kulisseissa varmasti tiivistä keskustelua alan elinedellytysten turvaamiseksi, mutta selvää on jo, että kokonaan säästötoimilta ei säästytä.Ensimmäisenä sellaiseksi esitetään usein raviratojen vähentämistä. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, mistä säästö silloin syntyy ja mitä seurauksia sillä voi olla.Ravien järjestäminen on suunnilleen yhtä kallista kaikilla radoilla – ehkä jopa kalliimpaa ruuhka-Suomen suurilla radoilla kuin muualla. Maalla talkootyö on vielä voimissaan. Jos yksittäinen rata suljetaan, säästyvät vain radan kiinteät hallinnolliset kulut ja mahdollisesti radanhoidon kulut, jos siitäkin luovutaan. Ravien järjestämisen kulut siirtyvät toiselle radalle.Kovin monia miljoonia ei raviratoja sulkemalla voi säästää. Koko raviratojen vuodessa saama tukipotti on 10 miljoonan luokkaa, ja siitä huomattava osa on ravien järjestämisen kuluja.Seuraukset voivat sitä vastoin olla dramaattiset. Kun Vaasan ravirata aikanaan lakkautettiin, alueen hevostoiminta koki valtavan iskun – siitäkin huolimatta, että lähin Seinäjoen ravirata oli alle 100 kilometrin päässä.Ammattilaiset pääsevät kyllä raveihin, vaikkei rataa ihan lähellä olisikaan, mutta harrastuksen oman lähiradan sulkeminen helposti lopettaa. Eikä yhtään harrastajaakaan olisi varaa menettää, kun kaikki käyrät – valmennuksen, kasvatuksen, omistamisen – näyttävät jo valmiiksi alaspäin.Edessä on väistämättä ravipäivien ja raviratojen uudelleenprofilointi. Kilpailumahdollisuuksia täytyy olla kaikkialla Suomessa, mutta raviviikon parhaiden palkintojen eteen voi joutua jatkossa matkustamaan pidempiä matkoja.Hallinnollisia säästöjä on mahdollista saavuttaa muutenkin kuin ratoja lakkauttamalla. Forssan, Turun ja Teivon radoilla on yhteinen kilpailusihteeri ja Forssalla ja Teivolla yhteinen toimitusjohtaja ilman, että toiminta näkyisi ulospäin kärsineen. Samanlaisia liittoumia pystyvät halutessaan luomaan kaikki muutkin radat.Ja joutuvatkin. Nykyisellä kulurakenteella nykyisen suuruista ravirataverkostoa ei ole tulevaisuudessa mahdollista pyörittää.
Hippos ja maa- ja metsätalousministeriö käyvät kulisseissa varmasti tiivistä keskustelua alan elinedellytysten turvaamiseksi, mutta selvää on jo, että kokonaan säästötoimilta ei säästytä.Ensimmäisenä sellaiseksi esitetään usein raviratojen vähentämistä. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, mistä säästö silloin syntyy ja mitä seurauksia sillä voi olla.Ravien järjestäminen on suunnilleen yhtä kallista kaikilla radoilla – ehkä jopa kalliimpaa ruuhka-Suomen suurilla radoilla kuin muualla. Maalla talkootyö on vielä voimissaan. Jos yksittäinen rata suljetaan, säästyvät vain radan kiinteät hallinnolliset kulut ja mahdollisesti radanhoidon kulut, jos siitäkin luovutaan. Ravien järjestämisen kulut siirtyvät toiselle radalle.Kovin monia miljoonia ei raviratoja sulkemalla voi säästää. Koko raviratojen vuodessa saama tukipotti on 10 miljoonan luokkaa, ja siitä huomattava osa on ravien järjestämisen kuluja.Seuraukset voivat sitä vastoin olla dramaattiset. Kun Vaasan ravirata aikanaan lakkautettiin, alueen hevostoiminta koki valtavan iskun – siitäkin huolimatta, että lähin Seinäjoen ravirata oli alle 100 kilometrin päässä.Ammattilaiset pääsevät kyllä raveihin, vaikkei rataa ihan lähellä olisikaan, mutta harrastuksen oman lähiradan sulkeminen helposti lopettaa. Eikä yhtään harrastajaakaan olisi varaa menettää, kun kaikki käyrät – valmennuksen, kasvatuksen, omistamisen – näyttävät jo valmiiksi alaspäin.Edessä on väistämättä ravipäivien ja raviratojen uudelleenprofilointi. Kilpailumahdollisuuksia täytyy olla kaikkialla Suomessa, mutta raviviikon parhaiden palkintojen eteen voi joutua jatkossa matkustamaan pidempiä matkoja.Hallinnollisia säästöjä on mahdollista saavuttaa muutenkin kuin ratoja lakkauttamalla. Forssan, Turun ja Teivon radoilla on yhteinen kilpailusihteeri ja Forssalla ja Teivolla yhteinen toimitusjohtaja ilman, että toiminta näkyisi ulospäin kärsineen. Samanlaisia liittoumia pystyvät halutessaan luomaan kaikki muutkin radat.Ja joutuvatkin. Nykyisellä kulurakenteella nykyisen suuruista ravirataverkostoa ei ole tulevaisuudessa mahdollista pyörittää.
