Palvelupolkua parantamaan
Viime perjantaina 14.10. Hevosurheilussa julkaistut ennakkotiedot kuluvan kauden astutusluvuista eivät antaneet aihetta ilon ilmauksiin. Samaan aikaan on hyvä todeta, että astutusmäärien lasku ei ole myöskään nostanut lajin sisällä syytösten aaltoa.
Tilanne ymmärretään vakavaksi, ja jokaista hevoskasvattajaa ja jokaista hevosenomistajaa tarvitaan raviurheilun tulevaisuuden turvaamiseksi. Huolenilmausten jälkeen on todettu, että periksi ei kuitenkaan anneta.
Hevoskasvatuksen kannalta yksi ratkaiseva seikka on astutetun tamman tai ostetun varsan kanssa kuljettava palvelupolku. Tuo polku koostuu suuresta määrästä tehtäviä ratkaisuja ja ostettuja palveluja.
Raviurheilun pariin tulee joka vuosi paljon uutta yleisöä. Osalla heistä on ajan mitään mielenkiintoa hevosenomistamista ja hevosjalostusta kohtaan. Jokainen alalla toimiva tietää, että noilla reiteillä on tarjolla suuri määrä erilaisia tunteita ja elämyksiä, mutta myös monia risteyksiä, joissa pitäisi osata tehdä se harrastajalle itselleen sopivin valinta.
Raviurheilussa hevostenomistajien profiili ja heidän toiveensa muuttuvat kovaa vauhtia. Perinteisiä hevosenostajia on yhä, siis heitä jotka vievät varsan mukanaan kotiinsa tai käyvät joka päivä omassa tallissa huolehtimassa siitostamman voinnista. Kaikilla ei kuitenkaan asumisen ja työelämän muutosten takia ole tähän mahdollisuutta. Kiinnostus hevoseen on kuitenkin yhä luja ja löytää kimppaomistamisen kautta yhä uusia muotoja.
Suomessa on suuri joukko osaavia kasvattajia sekä hyvä astutuspalveluiden tarjonta. Yhä useampi hevosen omistamisesta tai kasvatuksesta haaveileva kuitenkin pohtii, minne voisi varsansa tai siitostammansa sijoittaa. Ennen kaikkea ihmiset haluavat varmuutta siitä, miten he voivat eri palveluntarjoajien osaamista arvioida.
Jokaisesta hotellista, ravintolasta tai uudesta henkilöautomallista on parilla kännykän pinnalla tehdyllä peukalon liikkeellä löydettävissä satojen kuluttajien näkemyksiin pohjaava arvio. Hevostalouden tapauksessa kuluttajan palvelupolku muuttuu tässä vaiheessa kiemuraiseksi. Helppous ja varmuus katoavat, silloin päätökset jäävät tekemättä.
”Minne voin viedä varsani” tai ”missä voisin siitostammaani pitää” ovat vaikeita kysymyksiä ihmiselle, joilla ei ole laajaa kontaktiverkostoa ja tuttavapiiriä. Juuri näitä ihmisiä laji tarvitsee. Jos osaamme katsoa lajia heidän ja vain heidän silmin, oikea kehittämisen suunta löytyy kyllä.
