Poikien tie hevosen luo

Jyväskylässä järjestettiin joulukuun alussa raviurheilun nuorisovastaavien kaksipäiväinen koulutustilaisuus. Ravinuorten parissa työskentelevä väki on aikanaan joutunut syystäkin kysymään työnsä arvostuksen perään.

Nyt paikalla olivat sekä Suomen Hippoksen uusi hallituksen puheenjohtaja että vuodenvaihteessa työnsä aloittava uusi toimitusjohtaja. Nuorisotyön ääntä kuunnellaan. Nuorisotyön tekijät kohdistavat Hippoksen uuteen johtoon merkittävän määrän toiveita.

Nuorisotyön kehittämisen suuri tavoite on parhaiden käytäntöjen levittäminen eri paikkakuntien välillä systemaattisemmin ja nopeammin. Tästä syystä nuorisotyötä tekevien ihmisten mahdollisuus tavata toisiaan ja tutustua toistensa ajatuksiin on äärimmäisen tärkeää.

Olen saanut työni ansiosta tavata viime vuosien aikana suuren joukon ravinuoria. Varsin monilla paikkakunnilla merkittävä osa toimintaan osallistuvista nuorista on tyttöjä. Kerhotoiminta ei tunnu vetävän poikia puoleensa.

Lasten urheilullisissa harrastuksissa oma laji löytyy aiempaa aikaisemmin. Oman lajin valinta ajoittuu nykyään niille ikävuosille, jolloin kaikki pojat eivät oikein viihdy tyttövaltaisissa harrastusryhmissä. Lapsen suoruus on joskus myös varsin julmaa. Harrastus loppuu helposti, jos poika saa kuulla ilkeyksiä ”tyttöjen lajin” harrastamisesta.

Raviurheilulla ja ratsastuksella on tässä asiassa yhteinen ongelma, myös ratkaisuja kannattaisi etsiä yhdessä.

Yksi vaihtoehto voisi olla Hippoksen ja Ratsastajainliiton yhteinen nuorisotyön parhaita käytäntöjä etsivä ideakilpailu. Kilpailun lomassa olisi luontevaa järjestää raviurheilun ja ratsastuksen nuorisotyötä tekevien ihmisten yhteisiä tapaamisia.

Poikien saaminen sosiaalisen harrastamisen piiriin on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeää. Liian usein poika, joka ei löydä itselleen harrastusryhmää liikunnan parista, ei löydä sitä myöskään muualta.

Raviurheilun ja ratsastuksen tulevaisuuden kannalta on tärkeää saada myös nuoret pojat nauttimaan hevosten seurasta ja oppimaan hevosen olemusta. Mahdollinen ammattiin opiskelu myöhemmällä iällä saa parhaat mahdolliset lähtökohdat, jos hevosen kanssa harrastaminen alkaa samaan aikaan koulutien kulkemisen kanssa.

Lasten ja nuorten on tunnettava raviradat ja ratsastustallit omaksi ympäristökseen. Ratsastuksen puolella ajatus on ollut vireillä pidempään, mutta edelleen hevosharrastuksen ympäristöt on rakennettu pitkälti aikuisten ehdoilla.

Työtä on tehtäväksi. Kaikkein tärkeintä on, että kun toimeen ryhdytään, nuorilla itsellään on vahva rooli toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Näin he kasvavat myös päätöksenteon maailmaa