Pyramidissa pitää olla pohja kunnossa (tilaajille)

Suomi ja Ruotsi hakevat tällä viikolla Naton jäsenyyttä. Uutista on hehkutettu viime viikot yllättävänä ja suurena. Jälkiviisautta harrastaen voi sanoa, että tuo nyt tiedettiin. Suunta on ollut päivänselvä jo pitkään, vain liittymisen ajankohdasta on ollut epäselvyyttä. Turhan vähälle huomiolle muuten on jäänyt, että Nato saa nyt riveihinsä kaksi piinkovaa ravimaata. Vielä ei ole tiedossa, pitääkö Turkki sitä liittymisen esteenä. Suuret muutokset eivät tule torvet soiden ja liput liehuen vaan vähin erin, mutta merkit ovat olemassa, kun osaa katsoa. Olin muiden toimittajien joukossa seuraamassa, kun ensimmäiset Hornetit laskeutuivat Pirkkalaan marraskuussa 1995. Edesmennyt mikkeliläinen ravitoimittajalegenda Kalevi Moilanen kelpuutti minut tuolloin juttukeikalle varamiehekseen, koska hänellä oli samaan aikaan jokin tärkeä ravijuttu tekeillä. ”Moikku” oli hevosten lisäksi erittäin kiinnostunut sotilasilmailusta, mutta ei pitänyt sitä aivan yhtä tärkeänä kuin hevosurheilua, jossa sijaistaminen ei olisi tullut kysymykseen. Hornetit olivat kova juttu ruotsalaisten lentävien silitysrautojen Drakenien jälkeen. Niiden jylinää olin kuunnellut edellisellä vuosikymmenellä varusmiehenä Rovaniemellä, missä sain myös ensimmäisen ravikokemukseni. Liikenteenohjaajana. Se ei vielä ollut elämys.Ennen Drakeneita sinivalkoisella taivaalla lennettiin itämallin MiGeillä. Siirtyminen neuvostokoneista ruotsalaisten kautta yhdysvaltalaiseen huipputeknologiaan oli selvä merkki suunnasta, johon maamme kulkee.Vapaa-ajan tottumusten suuressa muutoksessa puhutaan suurin piirtein Hornetien elinkaaren mittaisesta ajasta. Nyt pitäisi osata lukea ajan merkkejä siitä, millaisia valintoja ihmiset tekevät ja mihin he ovat valmiit kallisarvoista vapaa-aikaansa tulevaisuudessa käyttämään. Avuksi voi ottaa vapaa-ajan tutkimukseen kuuluvan käsitteistön elämys-osallisuus-identiteetti-toimijuus.Elämyskokemus tarkoittaa jotain sellaista, mikä tuottaa henkilökohtaista hetkellistä mielihyvää ja nautintoa. Penkkiurheilijalle se voi olla esimerkiksi jännittävä kilpailu, jossa voittaja ratkeaa loppusuoran kirissä tai viimeisellä esteellä. Joillekin parhaan elämyksen tuo totovoitto. Ensimmäinen oma ravielämykseni oli Mowgli Prophetin voitto St Michelissä 1987. Sen kanssa tasapäin näyttivät tulevan maaliin Lucky Number ja Columbus Laukko. Voittajaksi kuulutettiin Pekka Korven ohjastama ruotsalaisruuna. Juuri sitä olin veikannut sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys asiasta antaa. Toistuvat elämykset voivat johtaa osallisuuden kaipuuseen. Osallisuuskokemuksessa keskeistä on mukanaolo yhteisessä tekemisessä. Jos elämyskokemus vielä voikin syntyä yksin älylaitteen välityksellä, osallisuuteen tarvitaan seuraa, liittymistä muiden samanmielisten joukkoon. Omalla kohdalla osallisuuden kokemus todellistui, kun pääsin mukaan mainioon hevoskimppaan. Pienelläkin osuudella saa luvan esittää suuria puheita.Identiteettikokemus on jotain vielä vähän enemmän. Se määrittää ihmisen käsitystä omasta itsestään. Kun käy tarpeeksi raveissa, alkaa muuttua hevosmieheksi. Ratsastuksen harrastajan tuntee jodhpureista. Identiteetti on jotain, joka saa ja jonka pitää antaa näkyä.Toimijuuskokemuksessa ollaan sitten jo syvällä lajissa. Siinä oma toiminta vaikuttaa laajemmin muuhun yhteisöön tai koko yhteiskuntaan esimerkiksi vapaaehtoistoimijuuden, luottamustehtävien tai ammattilaisuuden kautta.Käsitteitä voi ajatella eräänlaisena pyramidina, jossa leveästä, perustuksen luovasta elämyskokemusjoukosta hieman pienempi osuus siivilöityy osallisuuteen eli vaikkapa valitsee television sijasta katsomon. Edelleen hieman pienempi osuus omaksuu lajin identiteetikseen ja pukeutuu Viesker-paitaan, kuten ystäväni Janne Finlandia-ajossa. Toimijuus on terävin kärki, mutta ilman laajaa elämysjoukkoa se päätyisi roikkumaan ilmaan, mitä ei voi suositella kuin lentokoneille.

Pyramidissa pitää olla pohja kunnossa (tilaajille)

Aiheeseen liittyvää