Sosiaalisen median rooli keskustelujen synnyttäjänä on kasvanut. Esimerkki siitä nähtiin toissa viikonloppuna, kun eri somealustoilla levisi väitteitä hevosten väkivaltaisesta kohtelusta alan oppilaitoksessa. Sosiaalisen median luonteen mukaisesti keskustelu keräsi nopeasti voimaa. Eri näkemysten kannattajat jakautuivat leireihin, eikä yhteisymmärrystä tuntunut löytyvän. Kun asia on uusi, ovat tiedotkin yleensä hatarimmillaan.Sähköisen tiedonvälityksen aikana kiire on joskus niin kova, ettei kaikkia olennaisia näkökumia ehditä perinteisenkään median uutiskilpailussa ottaa huomioon. Kiire ei kuitenkaan saa ajaa faktojen tarkistamisen ja harkinnan edelle.Hevosten ja ylipäätään kaikkien elävien olentojen kohtelemisen vaatimustaso kasvaa vuosi vuodelta ja tapaus tapaukselta. Sen pitääkin kasvaa. Ilmiö on saanut voimaa #metoo-liikkeeltä, joka nosti maailmanlaajuisesti päivänvaloon naisten seksuaalisen ahdistelun ja yhteiskunnassa esiintyvän seksuaalisen väkivallan normalisoinnin. Jokainen epäeettistä toimintaa kohtaava joutuu käymään mielessään läpi sitä, uskaltaako viheltää pilliin. Se vaatii rohkeutta ja sitä Ruukin tapauksesta kertoneet ovat osoittaneet. Kulttuuria on se, miten asiat tavataan tehdä ja miten asioihin on tapana suhtautua. Julkinen puhe hyväksytystä ja siitä, mikä ei ole hyväksyttävää, on tärkeää. Se, miten on ennen tehty, ei monesti enää nykyään käy. Kulttuuri ja siihen liittyvät asenteet muuttuvat hitaasti. Siksi työhön täytyy suhtautua kuin maratonjuoksuun, ei kuten satasen sprinttiin. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa käytetty ohje ”pää kylmänä ja katse pallossa (eli olennaisessa)” sopii neuvoksi moneen paikkaan.Sosiaalisen median etu on se, että se tarjoaa uuden kanavan nostaa ennen vaiettuja asioita keskusteluun. Toinen puoli on se, että somen pikatuomioistuimissa annetut tuomiot ovat kyseenalaisia. Syyttömyysolettama on keskeinen ihmisoikeus. Epäiltyä ja syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Journalistisella medialla on suorastaan velvollisuus tuoda epäkohtia päivänvaloon, mutta sitten vastuu siirtyy viranomaisille. On hyvä, että opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Hippoksen ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen kaltaiset organisaatiot ovat ripeästi ja määrätietoisesti käynnistäneet Ruukin tapauksen selvittämisen yhdessä viranomaisten kanssa.Pöyristymistä tärkeämpää on se, mitä tehdään pöyristymisen jälkeen silloin, kun halutaan mennä kohti kaikille yhteistä tavoitetta eli paremman ja kestävämmän kulttuurin rakentamista.
Sosiaalisen median rooli keskustelujen synnyttäjänä on kasvanut. Esimerkki siitä nähtiin toissa viikonloppuna, kun eri somealustoilla levisi väitteitä hevosten väkivaltaisesta kohtelusta alan oppilaitoksessa. Sosiaalisen median luonteen mukaisesti keskustelu keräsi nopeasti voimaa. Eri näkemysten kannattajat jakautuivat leireihin, eikä yhteisymmärrystä tuntunut löytyvän. Kun asia on uusi, ovat tiedotkin yleensä hatarimmillaan.Sähköisen tiedonvälityksen aikana kiire on joskus niin kova, ettei kaikkia olennaisia näkökumia ehditä perinteisenkään median uutiskilpailussa ottaa huomioon. Kiire ei kuitenkaan saa ajaa faktojen tarkistamisen ja harkinnan edelle.Hevosten ja ylipäätään kaikkien elävien olentojen kohtelemisen vaatimustaso kasvaa vuosi vuodelta ja tapaus tapaukselta. Sen pitääkin kasvaa. Ilmiö on saanut voimaa #metoo-liikkeeltä, joka nosti maailmanlaajuisesti päivänvaloon naisten seksuaalisen ahdistelun ja yhteiskunnassa esiintyvän seksuaalisen väkivallan normalisoinnin. Jokainen epäeettistä toimintaa kohtaava joutuu käymään mielessään läpi sitä, uskaltaako viheltää pilliin. Se vaatii rohkeutta ja sitä Ruukin tapauksesta kertoneet ovat osoittaneet. Kulttuuria on se, miten asiat tavataan tehdä ja miten asioihin on tapana suhtautua. Julkinen puhe hyväksytystä ja siitä, mikä ei ole hyväksyttävää, on tärkeää. Se, miten on ennen tehty, ei monesti enää nykyään käy. Kulttuuri ja siihen liittyvät asenteet muuttuvat hitaasti. Siksi työhön täytyy suhtautua kuin maratonjuoksuun, ei kuten satasen sprinttiin. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa käytetty ohje ”pää kylmänä ja katse pallossa (eli olennaisessa)” sopii neuvoksi moneen paikkaan.Sosiaalisen median etu on se, että se tarjoaa uuden kanavan nostaa ennen vaiettuja asioita keskusteluun. Toinen puoli on se, että somen pikatuomioistuimissa annetut tuomiot ovat kyseenalaisia. Syyttömyysolettama on keskeinen ihmisoikeus. Epäiltyä ja syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Journalistisella medialla on suorastaan velvollisuus tuoda epäkohtia päivänvaloon, mutta sitten vastuu siirtyy viranomaisille. On hyvä, että opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Hippoksen ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen kaltaiset organisaatiot ovat ripeästi ja määrätietoisesti käynnistäneet Ruukin tapauksen selvittämisen yhdessä viranomaisten kanssa.Pöyristymistä tärkeämpää on se, mitä tehdään pöyristymisen jälkeen silloin, kun halutaan mennä kohti kaikille yhteistä tavoitetta eli paremman ja kestävämmän kulttuurin rakentamista.
