Näkökulma: Alan rakenteiden on aika uudistua

Raviurheilu saattaa kohdata suuria muutostarpeita lähivuosina. Tähän on suurimpana syynä se, että emme ole alana onnistuneet vakuuttamaan muuta yhteiskuntaa siitä, että raviurheilu on kana, joka munii hyvin ruokittuna kultamunia, mutta joka lakkaa huonosti ruokittuna munimasta. Jokaista saatua euroa kohden raviurheilu antaa valtiolle takaisin 2,5 euroa ja lisäksi työllistää, antaa harrastusmahdollisuuksia ja pitää maaseutua elinvoimaisena.

Saatamme olla tulevaisuudessa tilanteessa, jossa valtiovalta osin seurauksia ymmärtämättä testaa, kuinka pienellä ruualla kana vielä munii tai edes pysyy hengissä.

Kaikkia ongelmia ei voi kuitenkaan ulkoistaa muiden syyksi. Meidän tulee käydä alan sisällä kriittinen keskustelu siitä, mikä on kustannustehokas tapa toimia ja kuinka saadaan turvattua valtakunnallisesti riittävän kattava kilpailuverkosto ja kilpailutarjonta ympärivuotiseen kilpailutoimintaan tulevaisuudessa. On syytä myös miettiä, mitkä ovat kunkin raviradan ydintehtäviä ja kuinka ne voidaan rahoittaa.

Nykyinen ratojen roolijako, samoin kuin alan päätöksentekorakenne, ovat omaan aikaansa sopineita jäänteitä historiasta ja perustuneet sen ajan hevostalouslukuihin. Ehkä 50 vuotta täyttäneen järjestön olisi nyt oikea aika uudistua, sillä on mieluummin tehtävä hallittu rakennemuutos kuin näivettyminen ja voimavarojen tuhlaus pakkoratkaisujen ja konkurssien edessä.

Leikkaukset - uhka vai mahdollisuus?

Emme ole ensimmäinen ala, jonka on täytynyt tehdä merkittäviä rakennemuutoksia. Esimerkiksi puolustusvoimat on ollut samanlaisen haasteen edessä. Heidän perustehtävänsä, maanpuolustaminen, pysyi ennallaan, mutta muun muassa palvelukseen astuvien ikäluokkien pieneneminen aiheutti tilanteen, jossa varuskuntia ja palveluspaikkoja oli nykyaikaan nähden liikaa ja kaikki ennusteet näyttivät näin olevan enenevässä määrin myös tulevaisuudessa. Puolustusvoimat toteutti uudistukset ja vähensi toimipisteiden määrää toiminnan laadun tai tehtävän suorittamisen siitä kärsimättä.

Ovatko nurkan takana häämöttävät leikkaukset siis uhka vai jopa mahdollisuus uudistaa lajin rakenteita tulevaisuuden haasteita vastaan?

Raviratojen tehtävä on ravikilpailujen järjestäminen. Nyt meidän on aika miettiä, onko ympärivuotisesti tuettu ravirataverkosto liian laaja nykytodellisuudessa, jossa kilpailupäivien määrä on pudonnut useilla sadoilla hevosmäärän pienenemisen seurauksena verrattuna aikaan, jolloin ravirataverkosto on rakennettu. Yhtään ravirataa ei tarvita ilman oman alueen hevostaloutta, joten ravirata-ajattelu ei voi olla päällimmäisenä päätöksenteossa eikä päätösvallassa. Yhtään ravirataa ei toivottavasti tarvitse sulkea, toiminnantasoa vaan tarkastettava resurssien mukaiseksi.

Päätöksenteko nykyaikaan

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän asettaman ja Juha Vidgrenin johtaman työryhmän raportti antoi selkeät suuntaviivat sille, mihin suuntaan ministeriö haluaa alaa kehittää. Tuntuu, että tähän asti sieltä on poimittu mieleisiä asioita, mutta esimerkiksi päätöksentekoon liittyviin ongelmiin ei ole haluttu tai uskallettu tarttua. Päätöksenteko perustuu vanhaan paikkajakoon valtuuskunnassa ja näkyy sen kautta myös hallituspaikkojen jaossa. Se lisää riskiä, että kapean alueellisen edun puolustaminen ohittaa valtakunnallisen raviurheilun kokonaisedun.

Riittävät palkinnot ovat ainoa keino saada ihmiset sijoittamaan ja investoimaan lajiin jatkossakin, muuten käy kuin kyläkaupoille ja pienille maatiloille, jotka lopetetaan, kun jatkajaa ei löydy. Samalla menetetään suorat työpaikat, ja kerrannaisvaikutuksena kärsijöinä ovat myös monet maaseudun yritykset, jotka toimivat yhteistyössä ravitallien kanssa.

Tavallisella kilpahevosella ansaitsee nykyään keskimäärin kymmeniä prosentteja enemmän palkintorahoja kuin muutama vuosi sitten. Tämä johtuu osittain kilpailevien hevosten määrän vähenemisestä ja osittain kohonneista palkinnoista. Samaan aikaan kuitenkin ihmisten käytettävissä olevat tulot ovat pienentyneet suhteessa alan voimakkaasti nousseisiin kustannuksiin. Positiivinen palkintokehitys on hidastanut omistaja- ja hevosmäärien pudotusta. Ilman nousseita palkintoja ala olisi ollut katastrofin partaalla.

Jukka-Pekka Kauhanen

Suomen Ravivalmentajat ry:n puheenjohtaja ja Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen

Antti Karhila

Suomen Ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtaja