Näkökulma: Suomi on raviurheilun suurvalta

Onko Suomi viimeisiään vetelevä raviurheilun takapajula, joka on lopullisesti pilattu toimimattoman valtiontukijärjestelmän takia? Kustannusten nousun uuvuttama raviurheilun kääpiö, jonka menestyksen ajat olivat 1970- ja 1980-luvuilla?

Vai raviurheilun monipuolinen edelläkävijä? Yksi maailman suurimmista ravimaista, jonka ravi-ihmisten hevososaamista ihaillaan? Kärryjä, valjaita sekä muita hevosalaan liittyviä tuotteita arvostetaan kaikkialla raviurheilevassa maailmassa?

Lopullista vastausta en aio tässä artikkelissa antaa, mutta yritän tarjota faktoja ja ajattelemisen aihetta. Ehkä sellaisia, jotka viime aikojen negatiivissävytteisessä raviuutisoinnissa eivät ole olleet pinnassa.

Yritän siis listata maailman elinvoimaisimmat ravimaat (peitsarit mukana laskelmissa) vuoden 2023 lukuja käyttäen suhteuttamalla kärryurheilun suosiota maan väestön ja talouden kokoon.

Kymmenen isoimman ravimaan joukkoon kuuluu kuusi Euroopan maata (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Ranska ja Italia), kaksi maata Pohjois-Amerikasta (Yhdysvallat ja Kanada) sekä Australia ja Uusi-Seelanti.

Ruotsi on ylivoimainen ykkönen

Arvioidaanpa raviurheilun suosiota miltä kantilta tahansa, Ruotsi nousee kärkeen. Tässä artikkelissa on käytetty kolmea kriteeriä: vuosittain kilpailevien hevosten lukumäärä suhteutettuna väestömäärään, raveissa maksettavien vuotuisten palkintojen määrä suhteutettuna maan bruttokansantuotteeseen ja raviratojen lukumäärä / raviurheilun maantieteellinen levinneisyys.

Lisäksi näin saatua pisteytystä on hieman muokattu esimerkiksi sen mukaan, kuinka merkittävästä ravimaasta on kyse ulkoapäin katsottuna. Kilpailevien hevosten määrää ja palkintotasoa on korostettu ja raviratojen määrää on painotettu vähemmän.

Kilpailevien hevosten lukumäärä (suhteutettuna väestömäärään) on suurin Ruotsissa – Suomi häviää vain niukasti. Kolmanneksi pinnistää Norja ja neljänneksi Uusi-Seelanti. Yhdysvallat jää tässä tarkastelussa kymmenenneksi eli viimeiseksi.

Myös palkinnoissa Ruotsi on selvä ykkönen, kun asian suhteuttaa maan talouden kokoon. Ranska nousee kakkoseksi, mutta on lähes puolta pienempi. Uusi-Seelanti kiilaa Suomen ohi kolmanneksi. Häntäpäässä Australia, USA, Italia ja Tanska suoriutuvat lähes tasapäin.

Raviratojen määrässä Ranska on ylivoimainen ykkönen. Niitä löytyy ympäri maata kokonaista 213 kappaletta. Tanska kiilaa seitsemällä radallaan (ja vähäisillä neliökilometreillään) Suomen ja Uuden-Seelannin ohi kakkoseksi ennen Italiaa ja Ruotsia.

Kymmenen kärki

Ruotsi on siis vertailun ylivoimainen ykkönen. Suomi peesaa johtavaa selvän välimatkan päässä sijoittuen toiseksi.

Troikan täydentää Uusi-Seelanti, joka voittaa Ranskan turvan mitalla. Välimatka Suomeen ei ole kovin iso. Jos Suomi skaalataan pistemäärään sata, Ruotsi saa lukeman 270, Uusi-Seelanti 83 ja Ranska 82 pistettä.

Korotettua rahaa tavoittelevat kiivaimmin Norja (55), USA ”handikaapparin päätöksellä” (50), Australia (40) ja Kanada (40). Hännille jäävät Tanska (30) ja Italia (25).

Vertailun mittaristo ja siihen liittyvät tulkinnat ovat epävirallisia, mutta antavat toivottavasti perspektiiviä hahmottamaan kärryurheilun suosiota.

Tulos voi vaikuttaa yllättävältä, erityisesti USA:n osalta. Esimerkiksi Lexingtonin huutokaupassa myytiin yksivuotiaita noin 60 miljoonan euron kokonaissummalla, vaikka myynnissä oli alle 20 prosenttia ikäluokasta. Eikö se ole osoitus USA:n raviurheilun elinvoimasta?

Osittain kyllä, mutta Suomessakin omistajat käyttävät ravihevosiinsa ainakin 200 miljoonaa euroa vuosittain. Täällä arvostetaan ehkä enemmän pitkäkestoista yhteiselämää hyvinvoivan hevosen kanssa – ei niinkään arpaa päästä patsastelemaan suurkilpailuiden voittajaseremonioissa.

Meillä on Suomessa maailman mittakaavassa ainutlaatuinen laji ja elämänmuoto, joka on merkittävämpi osa yhteiskuntaa kuin juuri missään muualla.

Juhu Mäkilä
Raviharrastaja ja pelialan konsultti