Ensimmäiset vahvat Kuninkuusravimuistoni liittyvät Poriin ja vuoteen 1999. Olin tuolloin 13-vuotiaana ensikertalaisena paikan päällä aistimassa suuren urheilujuhlan huumaa. Olihan se isältä aikamoinen temppu lähteä kolmen pojanviikarin kanssa Kauhavalta kohti Satakuntaa. Onneksi lähti, kiitos jälleen kerran siitä.Etukäteisspekuloinnit kävivät tutun kuumina jo tuolloin. Viesker oli perheemme ikisuosikki, jota kannustettiin nuoruuden äänekkäällä innokkuudella. Päätösmatkalla El Vihuri teki kuitenkin jotain täysin käsittämätöntä ja voitti Vieskerin selityksittä tämän rinnalta. Olin hämmentynyt, pettynyt ja jopa raivoissani. Vasta muutaman vuoden kuluttua tajusin, miten valtavan esityksen tuo hevonen tekikään. Ja se ravikansan kohahdus – sitä ei voi koskaan unohtaa.Kuninkuusravit ovat itselleni pyhä asia. Olen kiertänyt ja nähnyt pienestä iästäni huolimatta ilahduttavan monet Kunkkarit, ja tunnelma on poikkeuksetta sanoin kuvaamaton, suorastaan maaginen.Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä on aina ollut vanhojen kuninkaallisten esittely. Hetki on ollut erityisen herkkä silloin, kun Viesker on astellut suuren yleisön eteen. Voin häpeilemättä tunnustaa, että aikuisen miehen kyynelkanavat ovat puskeneet väkisin nestettä pintaan.Tilannetta voisi verrata esimerkiksi musiikin kuunteluun, kun jokin kappale kuljettaa meidät tiettyyn aikaan, paikkaan ja tilanteeseen. Olen Vieskerin valtakauden kasvatteja, ja pelkästään tämän superhevosen nimen näkeminen kuljettaa takaisin turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin maailman murheet eivät painaneet mieltä.Suurta mestaria ei enää ole, mutta muistot eivät katoa koskaan.Tein velipojan kanssa ensimmäisen Hevosurheiluni liki 30 vuotta sitten. Se oli ruutupapereille askarreltu kokonaisuus, joka nidottiin yhteen punaisella villalangalla. Oikeasta lehdestä leikattiin kuvat, jotka sitten liimattiin sivuille. Osa juttujen sisällöistä sekä kuvatekstit keksittiin itse.Nyt olen siinä pisteessä, että minulla on ilo ja kunnia olla mukana Hevosurheilun tiimissä, joka välittää tulevana viikonloppuna Kunkkaritunnelmia kaikille Teille, arvoisat lukijat. Toivottavasti nautitte täysin siemauksin tästä suomenhevosen juhlasta, joka ei todellakaan jätä ketään kylmäksi.Elämyksellistä Kuninkuusraviviikonloppua!
Ensimmäiset vahvat Kuninkuusravimuistoni liittyvät Poriin ja vuoteen 1999. Olin tuolloin 13-vuotiaana ensikertalaisena paikan päällä aistimassa suuren urheilujuhlan huumaa. Olihan se isältä aikamoinen temppu lähteä kolmen pojanviikarin kanssa Kauhavalta kohti Satakuntaa. Onneksi lähti, kiitos jälleen kerran siitä.Etukäteisspekuloinnit kävivät tutun kuumina jo tuolloin. Viesker oli perheemme ikisuosikki, jota kannustettiin nuoruuden äänekkäällä innokkuudella. Päätösmatkalla El Vihuri teki kuitenkin jotain täysin käsittämätöntä ja voitti Vieskerin selityksittä tämän rinnalta. Olin hämmentynyt, pettynyt ja jopa raivoissani. Vasta muutaman vuoden kuluttua tajusin, miten valtavan esityksen tuo hevonen tekikään. Ja se ravikansan kohahdus – sitä ei voi koskaan unohtaa.Kuninkuusravit ovat itselleni pyhä asia. Olen kiertänyt ja nähnyt pienestä iästäni huolimatta ilahduttavan monet Kunkkarit, ja tunnelma on poikkeuksetta sanoin kuvaamaton, suorastaan maaginen.Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä on aina ollut vanhojen kuninkaallisten esittely. Hetki on ollut erityisen herkkä silloin, kun Viesker on astellut suuren yleisön eteen. Voin häpeilemättä tunnustaa, että aikuisen miehen kyynelkanavat ovat puskeneet väkisin nestettä pintaan.Tilannetta voisi verrata esimerkiksi musiikin kuunteluun, kun jokin kappale kuljettaa meidät tiettyyn aikaan, paikkaan ja tilanteeseen. Olen Vieskerin valtakauden kasvatteja, ja pelkästään tämän superhevosen nimen näkeminen kuljettaa takaisin turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin maailman murheet eivät painaneet mieltä.Suurta mestaria ei enää ole, mutta muistot eivät katoa koskaan.Tein velipojan kanssa ensimmäisen Hevosurheiluni liki 30 vuotta sitten. Se oli ruutupapereille askarreltu kokonaisuus, joka nidottiin yhteen punaisella villalangalla. Oikeasta lehdestä leikattiin kuvat, jotka sitten liimattiin sivuille. Osa juttujen sisällöistä sekä kuvatekstit keksittiin itse.Nyt olen siinä pisteessä, että minulla on ilo ja kunnia olla mukana Hevosurheilun tiimissä, joka välittää tulevana viikonloppuna Kunkkaritunnelmia kaikille Teille, arvoisat lukijat. Toivottavasti nautitte täysin siemauksin tästä suomenhevosen juhlasta, joka ei todellakaan jätä ketään kylmäksi.Elämyksellistä Kuninkuusraviviikonloppua!
