Ultimaattinen jättihevospassi

Varsojen tunnistusasiakirjat eli hevospassit uudistuvat jälleen, Suomen Hippoksessa työ on jo käynnissä, mutta lopullista aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon.

Ainakin osittain uudistustarve syntyi runsaan asiakaspalautteen pohjalta.

Ruotsinkieliset hevosenomistajat vaativat asiakirjan tekstit myös toisella kotimaisella kielellä ja etenkin ratsuväki suivaantui passin kannen ravivoittoisuudesta. Kannessa on Suomen Hippoksen oma logo, johon on kuvitettu etualalle ravihevonen kilpakärryineen ja ohjastajineen. Passin ulkoasu tulee myös muuttumaan, ja se linjataan yhteen Hippoksen brändiuudistuksen kanssa. Vielä ei ole tiedossa, muuttuuko itse logo.

Hippoksen myöntämä hevospassi uudistui kertaalleen vasta hiljattain, viime vuonna syntyneistä varsoista lähtien. Taustalla olivat EU:n hevoseläinten tunnistusasetuksen vaatimat uudet säädökset eli toisin sanoen pakko. Passista tehtiin osapuilleen 40-sivuinen asiakirja, 21 senttimetriä leveä ja 14,5 senttiä korkea.

Seuraava passi on väistämättä joko entistä isokokoisempi, sivumäärältään muhkeampi tai sitten vaikealukuisempi. Suunnittelutyöstä vastaava graafisen alan ammattilainen on kinkkisen paikan edessä, sillä jo nyt passi on paikoin tukkoinen. Kun suomen, englannin ja ranskan kielten joukkoon sullotaan vaaditut ruotsinkieliset tekstit, lisätilan tarve on ilmeinen.

Tulevat muutoksetkaan tuskin kaikkia passin saajia miellyttävät. Moni kaipailee yhä vanhaa kunnon kilpailukirjaa, joka sujahti vaivatta vaikka povitaskuun. Kun hevospasseille tarvittaneen jatkossa vain hieman karrikoiden omat valjaskassit ja autoihin niitä varten erikoisleveät hansikaslokerot, varmasti jonkun otsa rypistyy ja uutta uudistusta sekä päitä vadille vaaditaan jälleen kerran.

Hevospassin pitää olla mukana aina hevosta kuljetettaessa. Sille on aidosti aiheelliset perusteet, sillä tunnistamista tarvitaan muun muassa raveissa, jalostustoiminnassa, eläinlääkinnässä, kauppakirjojen laatimisessa, omistajanvaihdoksissa sekä vakuutuksissa. Merkittävä osansa passilla on myös siinä prosessissa, jossa osoitetaan eläimen olevan sovelias ihmisravinnoksi ja elintarvikekäyttöön.

Hyvää passin koon ja kielten puljaamisessa on lähinnä se, että hevosalan toimintamme on selvästi vireän kansainvälistä.

Mutta mikä tämän kirjoituksen niin sanottu clue on?

Ehkä se, että aina kun niputtaa yhteen Euroopan unionin, suomalaisen järjestötoiminnan ja kansan tahdon, lopputuloksena on yleensä suurta, kallista ja epäkäytännöllistä.