Valintatalo messukeskuksessa
Jotkut tahot sanovat, ettei urheilua ja politiikkaa pitäisi sotkea keskenään. Vaikeaa se on, sillä laajassa merkityksessä politikoinniksi voidaan käsittää kaikki vaikuttamisyritykset, esimerkiksi somekampanjat, joita on pistetty pystyyn Vuoden ravihevosen ja Vuoden raviteon valinnan kääntymiseen kullekin mieleiseksi.
Siinä missä joku on kerännyt kannattajakortteja Paavo Väyryselle, toinen on kantanut koko kesän Saaga S:n, Midnight Hourin, Venicen, Välähdyksen tai Köppisen kannustuslakanaa ja lippalakkia ja masinoinut sosiaalisessa mediassa äänestyksen suosikkihevoselleen. Ehdottoman kannatettavaa ja intohimoista toimintaa.
Äänestettäviin olisi toki toivonut lisää valinnanvaraa, vaikka niitä viime vuodesta yhdellä lisättiinkin. Kansansuosioon noussut Costello olisi varmasti rohmunnut jaossa olevasta äänisaaliista mojovan osan.
Lauantaina järjestettävä ravigaala on ensimmäinen, jossa Vuoden hevosen -äänestys päättyy vasta kalkkiviivoilla gaalapäivänä. Yleisö on tätä toivonut, ja uusi käytäntö varmasti lisää jännitystä loppumetreille.
Vuoden hevosen valinta yleisöäänestyksen perusteella on tapahtumanjärjestäjälle turvallinen tapa. Totutustihan se menee niin, että ”jos ei äänestä, ei voi valittaakaan”. Muissa valinnoissa aatteellinen yhdistys Ravitoimittajat ry on toiminut jo pitkälti toistakymmentä vuotta asiantuntijaraatina, mikä on aivan luontevaa. Sitä suuri yleisö tuskin tulee ajatelleeksi, että keskusjärjestö Hippos on tehnyt raadin kokouksiin pohjaesityksiä. Niitä ei ravitoimittajisto perinteisesti ole niellyt mukisematta, elleivät sitten esitykset ole olleet täysin ilmeisiä.
Lahjomaton tilasto antaa usein vahvan suunnan, mutta raati on osannut myös yllättää. Tällaiseksi voitaneen laskea Risto Airaksisen valinta Vuoden valmentajaksi vuonna 2013, jolloin tilastokärjessä hänen edelleen kiilasivat Pekka Korpi, Markku Nieminen ja Tuomas Korvenoja. Kärkikolmikkoa huomattavasti pienemmällä kalustolla operoinut Airaksinen ansaitsi tittelinsä, kun valmennettavien starttimäärä ja tienestit suhteutettiin.
Lahden Sibeliustalon sijaan tänä vuonna menestyjiä juhlitaan saman lihamukistaan ja Jari Litmas -patsaastaan tunnetun kaupungin urheilu- ja messukeskuksessa. Puitteiden toimivuus ravikansan juhlapaikkana on vielä arvoitus, mutta eiköhän pitopaikka urakastaan suoriudu.
Juhlamiljöössä on kuultu muun muassa kulttibändi Pink Floydin ensimmäinen ja ainoa Suomen konsertti, vuosi oli 1989. Nyanssina mainittakoon, että kyseisen keikan encorena kuultiin kappale nimeltä Run Like Hell, joka nimeltään assosioituu näppärästi ravigaalaillan kantavaan teemaan.
