Näkökulma: Viimeaikaiset uudistukset eivät aja poniraviurheilun etua

Suomen Hippos julkisti 26.11.2024 muutoksia, jotka koskevat ponilähtöjen palkintotasoa. Muutos on historiallinen, sillä palkintotaso on pysynyt kutakuinkin samana jo vuosikausia. Harrastajat ovat olleet tähän asti tyytyväisiä, tai ainakaan varikolla ei ole kuulunut suurempia mutinoita ponilähtöjen palkintojen suuruudesta. 

Viimeaikoina poniraviurheilussa on tapahtunut useita suuria muutoksia, joista ensimmäisenä toteutettiin aikataulumuutokset. Ponilähdöt ajetaan nykyisin tuntia ennen ensimmäistä lähtöä. Syyksi ilmoitettiin turvallisuus. 

Lauri Jääskeläinen kirjoitti aiemmin Hevosurheilu-lehdessä, että lapset ja nuoret on hyvä opettaa kantamaan vastuuta. Mikäpä olisi parempi keino kuin ponien kanssa harrastaminen? Vanhemmilla on harrastuksessa tärkeä rooli neuvojina, auttajina ja tukijoina. 

Ravipäivinä ponilähtöjä on ajettu vuosikymmeniä samalla paikalla, noin 30–15 minuuttia ennen ensimmäisen lähdön esittelyä. Mikä on nyt muuttunut turvallisuudessa, etteivät ponit ja hevoset mahdu samaan aikaan varikolle ja radalle? Tämä aikataulumuutos on hankaloittanut harrastajien raveihin lähtemistä, sillä koulusta ja töistä joutuu nyt lähtemään entistäkin aikaisemmin.

Aikataulumuutokset vähentävät myös ponilähtöjen näkyvyyttä sekä tunnettuutta, kun raveissa ei vielä tuntia aikaisemmin ole juurikaan yleisöä, eivätkä lähdöt ole enää katsottavissa suorana lähetyksenä. Allekirjoittaneet ovat olleet järjestämässä poniraveja. Yhteistyökumppaneita kysyessä monella mahdollisella sponsorilla ensimmäinen kysymys on ollut, että mitä he saavat vastineeksi yhteistyöstä? Tähän mennessä he ovat saaneet esimerkiksi yritykselleen näkyvyyttä voittoloimen mainoksina, käsiohjelmassa sekä jos sponsorit ovat niin toivoneet, on raveissa kuulutettu myös yrityksen mainos. On myös kerrottu, että paikalle odotetaan lapsiperheitä, joten yritys saa paljon näkyvyyttä. Kun näkyvyyttä ei aikataulumuutosten vuoksi ole entiseen tapaan mahdollista järjestää, yhteistyökumppaneiden hankkiminen ponilähtöihin tulee olemaan jatkossa huomattavasti vaikeampaa.

Huolestuttavia lukuja

Poniravit on koko perheen harrastus, ei ainoastaan lasten. Lapset eivät pysty harrastamaan ponien kanssa ilman valvontaa, ja näin ollen vanhemmilla on erittäin tärkeä rooli opettaa eläimen oikeanlaista kohtelua ja käsittelyä. Kun lapsesta tulee nuori, hän pystyy jo toimimaan itsenäisemmin ponin kanssa taitojen karttuessa ja poniraveja pystyy harrastamaan huomattavasti tavoitteellisemmin. Tavoitteellisuus onkin yksi osa harrastusta. 

Poniraviharrastajien määrä on vähentynyt viime vuosina huomattavasti. Ilman aktiivista nuorisotyötä ei ole tulevaisuuden harrastajia ja ammattilaisia. Vielä vuosina 2005–2010 useimmat ponilähdöt ajettiin lähestulkoon täydellä osallistujamäärällä, nyt niissä on keskimäärin 5–10 osallistujaa. Laskevan trendin jatkuessa ponilähtöjä ei pian päästä osallistujapulan vuoksi ajamaan ollenkaan, vaikka niitä tarjottaisiin entiseen tapaan. Laji pitäisi pitää jatkossakin vetovoimaisena. Tärkeää on myös huomioida, ettei läheskään jokaisella nuorella ole mahdollisuutta harrastaa poniraveja ilman omaa ponia. Lajin tulevaisuudelle ovat tärkeitä myös aikuiset harrastajat, jotka antavat mahdollisuuden nuorille ajaa kilpaa poneillansa. Olemme tilanteessa, jossa yhdestäkään kilpailevasta valjakosta ei ole varaa luopua. 

Tänä vuonna ajettujen ponilähtöjen luvut ovat huolestuttavat. Lähtöjä on tarjottu hieman yli 750, joista on ajettu vajaa 670. Peruutukseen on mennyt 89 lähtöä. Useita kymmeniä lähtöjä on ajettu 3–5 ponin voimin. Vaikuttaa siis sille, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Esimerkiksi Vermossa, Turussa ja Oulussa oli tarjolla samoissa raveissa kaksi lähtöä, joista molemmat menivät peruutukseen. Lisäksi näillä radoilla oli useampi kilpailupäivä peräkkäin, joista ponilähtö oli peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Onko siis oikein palkintojen kustannuksella pyrkiä tarjoamaan kilpailumahdollisuuksia saman verran kuin aiemmin, kun kilpailijoita ei ole yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina?

Ei ongelma raviradoille

Palkintouudistuksessa ponien suurkilpailuiden palkintotasolle asetettiin ylärajaksi 150 euroa. On vaikea ymmärtää, miksi Hippos estää raviratoja maksamasta suurempia palkintoja, jos rata haluaa haluaa maksaa suurkilpailussa Hippoksen määrittelemää tasoa suuremman palkinnon. Tästä on esimerkkinä perinteikäs ponien Suur-Hollola-ajo, joka on ajettu vuodesta 2003 lähtien. Jo tuolloin ensimmäinen palkinto oli 200 euroa. Vuonna 2006 palkinto nousi ponilähdölle hulppeaan 500 euroon. Pidämme harmillisena, että näin perinteikäs kilpailu muutetaan palkintotasoltaan lähes tavallisen iltaraveissa juostavan ponilähdön tasolle.

Nykyisin suurkilpailuja järjestetään kaikentasoisille poneille. Ne voivat olla vuoden tähtäin valjakolle. Määrätietoisesti tiettyyn kilpailuun pyrkiminen ja siinä pärjääminen lisää nuorten tavoitteellisuutta, joka puolestaan lisää mielekkyyttä ja onnistumisen tunteita lajin parissa. Suurkilpailut lisäävät myös lajin kiinnostavuutta katsojille. Esimerkiksi Ponikuninkuusravit ovat vuodesta toiseen vetäneet hyvin yleisöä paikalle koko perheen tapahtumana.

Kysyimme ponien palkintouudistuksesta mielipidettä myös Mikkelin raviradan toimitusjohtajalta Kari Tiaiselta. Hän totesi, ettei ymmärrä miksi pitäisi pienentää ponilähdöistä maksettavia palkintoja. Ponilähtöjen palkinnot eivät kuitenkaan ole raviradan taloudessa erityisen suuri kuluerä, vaikka kyseessä olisikin suurkilpailu.

Raviradoilla eletään tiukkoja aikoja, mutta yhtä tiukkoja aikoja eletään myös hevosten ja ponien harrastajien taloudessa. Poniharrastusta ei lähtökohtaisesti tehdä rahan vuoksi, mutta lähdöistä saatavat palkinnot tukevat harrastusta ja opettavat nuorille vastuunkantamista. Palkintoina maksettavat rahat ohjautuvat usein takaisin ponien hyvinvointiin tai oman harrastuksen edistämiseen. Palkinnot mahdollistavat harrastamisen myös tavallisille perheille, jolloin lajista ei tule vain varakkaampien tai tallin omassa pihassa omistavien harrastus. Valjakko saattaa hyvällä tuurilla tienata matkarahat lähdöstä tai kustantaa itse osan kuukauden tallivuokrastaan.

Keskimääräinen kilpailumatka on noin 150 kilometriä suuntaansa. Kilpailumatkalle lähteminen tekee pelkästään polttoainekuluja noin 50–70 euroa valjakolle kyydistä riippuen. Kun kilpailumatkoille lähdetään ponin kanssa keskimäärin noin 10–15 kertaa vuodessa, summa kohoaa suurimmillaan lähes tuhanteen euroon. Lisäksi poniharrastajalle tulee kustannuksia auton ja trailerin kulumisesta, vakuutuksista ja ruokailuista reissuilla. Poniravit eivät siis näiltä osin eroa hevosharrastuksesta millään tavalla. 

Ponin elättäminen vuodessa omassa tallissa maksaa vähimmillään noin 2000–2400 euroa. Se on tätäkin kalliimpaa, jos omaa tallia ei ole ja poni asuu vuokratallissa. Muutosten ja hintojen nousun seurauksena kaikilla vanhemmilla ei ole enää varaa kustantaa kallistuvaa harrastusta. Palkintojen pienentyessä lähdöistä saadut palkintorahat eivät myöskään enää kompensoi menoja samalla tavalla kuin aikaisemmin. Pienentyneet palkinnot eivät myöskään houkuttele enää tekemään pidempiä kilpailumatkoja, joka vähentää edelleen sarjoihin ilmoitettujen ponien määrää. 

Ponnahduslauta raviurheiluun

Ponilähtöjen vähentyessä sarjojen suunnittelu on vielä aikaisempaakin tärkeämpää, jotta lähtöjä päästäisiin ajamaan. Viime vuosina Poniraviyhdistys on laatinut sarjat useammalle radalle. Samalla on kasvanut tyytymättömyys tarjolla oleviin sarjoihin, ja osa jättää jopa poninsa ilmoittamatta kokonaan. Sarjojen suunnittelussa pitäisi huomioida lähialueen ponit, mutta myös siten, että sarja sopisi yleisesti kaikentasoisille poneille. Sarjoissa on ollut nähtävillä se trendi, että nousut ovat pieniä, jolloin takamatkoille ei ole ollut järkevää ilmoittaa nopeampia poneja. Poniraviyhdistyksen tulisi osoittaa myös olevansa kilpailijoiden puolella avoimuudella sekä puolueettomuudella. 

Poniraviurheilussa pitäisi osata katsoa nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuuteen. Mikään laji ei kasva ja kukoista ilman nuorisotyötä. Jonakin päivänä harrastusta aloittelevista lapsista tulee taitavia poniohjastajia ja valmentajia, myöhemmin hevosharrastajia ja joistakin jopa uusia ammattilaisia. Poniravit ovat tärkeä ponnahduslauta raviurheilun maailmaan.

Tässä lajissa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kova työ palkitsee ja ruokkii innostusta! Toivomme, että Hippos ei rajoita innostusta poniraviurheilua vaikeuttavilla päätöksillä, vaan kannustaa lapsia ja nuoria perheineen harrastamaan myös jatkossa.

Poniraviurheilun tulevaisuuden puolesta

Julia Kiukas ja iso joukko poniraviurheilun harrastajia