Moi, Arna. Kerroit Forssan kuninkuusraveissa voitettuasi Kivikylän Komeetta -finaalin, että aloittelet jälleen valmennustoimintaa. Pitääkö tämä paikkansa?”Kyllä. Isäni vuoden takaisen kuoleman myötä kotipaikkani Porissa jäi tyhjäksi, joten muutimme tähän kesäkuun alussa. Tässä on tilaa noin kymmenelle hevoselle ja löytyy omat hiittisuorat sekä ajopaikat. Nyt valmennuslistoillani on kaksi omaa hevosta ja pikkuhiljaa olen laitellut nurkkia tilalla kuntoon. Tallissa on tilaa heti myös vieraille mielenkiintoisille hevosille, mikäli joku sellaista treeniin tarjoaa. En ole kuitenkaan markkinoinut valmennustoimintaani vielä mitenkään, ennen kuin saan fasiliteetit täysin kuntoon. Valmentamisessa tavoitteeni ovat toki korkeat, mutta pienin askelin tulee edetä. Muuten homma voi levitä hyvinkin äkkiä käsiin.”Miten vahvasti ohjastushommat ovat nykyään arjessasi läsnä?”Se puoli meinaa olla hiipumaan päin mikä ei ole oma valintani. Kilpailu Etelä-Suomessa on vain hemmetin kovaa ja olen niin kunnianhimoinen, että haluaisin pärjätä vain keskiviikko- ja lauantairaveissa. Yhden–kahden hevosen takia pitkälle reissulle iltaraveihin lähteminen loka-marraskuussa ei tunnu innostavalle. Mielelläni kuitenkin lähiseuduilla ohjastan, sillä nautin siitä tosi paljon.”Olet nyt 28-vuotias, mitä odotat ja haaveilet tulevaisuudelta?”Odotan saavani toimia raviurheilun parissa mahdollisimman pitkään ja toivon, että hevoseni ja minä itse pysyttäisiin mahdollisimman terveinä. Tavoitteena ja haaveena on päästä myös osallistumaan omilla varsoilla johonkin ikäluokkalähtöihin. Vahvasti kaikki haaveeni tavalla tai toisella liittyvät hevosiin ja raviurheiluun.”Miten kulunut kesä on mennyt?”Muutto Poriin ei ollut uusi juttu, mutta tilalla kaikesta vastuussa oleminen on. Mielenkiintoista, miten paljon pikku juttuja tällaisenkin hevostilan pyörittämisessä on, mutta hirveästi tästä olen tykännyt. Kivikylän Komeetta -finaalin voitto toi kyllä paljon iloa ja motivaatiota tekemiseeni.”
Moi, Arna. Kerroit Forssan kuninkuusraveissa voitettuasi Kivikylän Komeetta -finaalin, että aloittelet jälleen valmennustoimintaa. Pitääkö tämä paikkansa?”Kyllä. Isäni vuoden takaisen kuoleman myötä kotipaikkani Porissa jäi tyhjäksi, joten muutimme tähän kesäkuun alussa. Tässä on tilaa noin kymmenelle hevoselle ja löytyy omat hiittisuorat sekä ajopaikat. Nyt valmennuslistoillani on kaksi omaa hevosta ja pikkuhiljaa olen laitellut nurkkia tilalla kuntoon. Tallissa on tilaa heti myös vieraille mielenkiintoisille hevosille, mikäli joku sellaista treeniin tarjoaa. En ole kuitenkaan markkinoinut valmennustoimintaani vielä mitenkään, ennen kuin saan fasiliteetit täysin kuntoon. Valmentamisessa tavoitteeni ovat toki korkeat, mutta pienin askelin tulee edetä. Muuten homma voi levitä hyvinkin äkkiä käsiin.”Miten vahvasti ohjastushommat ovat nykyään arjessasi läsnä?”Se puoli meinaa olla hiipumaan päin mikä ei ole oma valintani. Kilpailu Etelä-Suomessa on vain hemmetin kovaa ja olen niin kunnianhimoinen, että haluaisin pärjätä vain keskiviikko- ja lauantairaveissa. Yhden–kahden hevosen takia pitkälle reissulle iltaraveihin lähteminen loka-marraskuussa ei tunnu innostavalle. Mielelläni kuitenkin lähiseuduilla ohjastan, sillä nautin siitä tosi paljon.”Olet nyt 28-vuotias, mitä odotat ja haaveilet tulevaisuudelta?”Odotan saavani toimia raviurheilun parissa mahdollisimman pitkään ja toivon, että hevoseni ja minä itse pysyttäisiin mahdollisimman terveinä. Tavoitteena ja haaveena on päästä myös osallistumaan omilla varsoilla johonkin ikäluokkalähtöihin. Vahvasti kaikki haaveeni tavalla tai toisella liittyvät hevosiin ja raviurheiluun.”Miten kulunut kesä on mennyt?”Muutto Poriin ei ollut uusi juttu, mutta tilalla kaikesta vastuussa oleminen on. Mielenkiintoista, miten paljon pikku juttuja tällaisenkin hevostilan pyörittämisessä on, mutta hirveästi tästä olen tykännyt. Kivikylän Komeetta -finaalin voitto toi kyllä paljon iloa ja motivaatiota tekemiseeni.”