Suomenhevossuvuista voi putkahtaa vielä yllätystähtiä - Parvelan Retun arvostelu jäi kesken
Sukusiitosprosentti ei ole täysin mustavalkoinen asia, emälinja merkkaa paljon, mutta suomenhevossuvuista putkahtelee yhä myös yllätystähtiä, totesivat Jokimaan jalostuspäivien suomenhevospanelistit.
Suomen Hippoksen juoksijajalostuksen superpäivien toisen päivän paneelissa ajatuksiaan suomenhevosjalostuksesta jakoivat Toini Immonen, Riina Keskinen ja Marko Vuolukka. Paneelia johti Lauri Hyvönen.
Tamman valinnassa kaikki panelistit painottavat sukua ja etenkin emälinjaa.
”Tamman valinnassa tärkeimmät kolme asiaa ovat emälinja, emälinja, emälinja", Marko Vuolukka lainasi entisen ministerin sanoja hieman muokaten.
Marko Vuolukka kiinnittää tammassa huomiota etenkin ravivarmuuteen. Toini Immonen arvostaa keveyttä ja nopeutta.
”Raskaasta tammasta et elinikänäsi kevyttä saa. Täydellistä hevosta ei löydy, mutta tiettyjä asioita voi antaa anteeksi, jos muut asiat ovat kohdallaan. Mutta jos rakenteessa on pahasti pielessä, se alkaa rajata jo orivalintaa. Arvostan myös mukavaa luonnetta hurjasti. Keljua tammaa ei ole kiva varsottaa ja pitää", Immonen sanoo.
Toini Immonen korostaa, että orivalinnassa tamman heikkouksen korjaamisen lisäksi pitää olla tarkkana, ettei tuhoa tamman hyvä ominaisuuksia.
”Vahvuuksia pitää ymmärtää vaalia.”
Panelistit käyttävät jalostusvalinnoissa esimerkiksi Heilaa apunaan. Marko Vuolukka toivoo kuitenkin, että ihmiset eivät liikaa jalostaisi pelkkää sukutaulua ja sukusiitosprosenttia. Jos sukusiitosprosentin raja 6,25 on ainoa ohjenuora, voi mennä pahasti metsään.
”Jos suvussa on joku harvinainen nimi, jonka takia sukusiitosprosentti nousee, on turha hylätä sitä yhdistelmää pelkän prosentin takia.”
Toini Immonen ja Riina Keskinen eivät pelkää sukusiitosprosentin nousua.
"Sukusiitosprosentti ei vaikuta ollenkaan jalostusvalintoihini", Keskinen sanoo.
”Sukusiitosprosentti on saanut liikaakin huomiota, sillä en pidä sitä täysin mustavalkoisena asiana. Samakin prosentti voi kertyä erilaisista asioista, ahtaista tai väljemmistä linjauksista. Lisäksi on tammakohtaista, onko linjaus toivottava, vai haluaako sitä juuri kyseisellä tammalla välttää”, Immonen sanoo.
Vuolukka kuitenkin on huolissaan sukusiitosprosentin noususta ja siitä, että sukulinjoja on menetetty 30 vuoden takaisesta ajasta.
”Mietin kyllä, kuinkahan meidän mahtaa käydä. Suomenhevonen on vain meidän suomalaisten käsissä, ja nyt ollaan jo hieman myöhässä sukujen suhteen. Meillä on nykyään erisukuisia hevosia, mutta ei erisukuisissa ihan huippuhevosia. Todella vauhtia lisäävät oriit ovat kuitenkin aina olleet erisukuisia vallitsevaan tammakantaan nähden. Vieteri, Vokker ja Suikku olivat kaikki olleet omana aikanaan sellaisia.”
Vuolukka jatkaa, että toisaalta niinkään ei saisi käydä, että astutetaan naapurin suvuttomalla oriilla, silloin hyvät hevoset loppuvat äkkiä. Parhaaksi lääkkeeksi sukusiitosprosentin kohtuullisena pitämiseen sekä hän että Immonen ja Keskinen tarjoavat nuorten oriiden käyttämistä.
”Meillä on yhä tammoja ja emälinjoja, jotka eivät ole saanet kunnon mahdollisuutta”, Riina Keskinen sanoo.
”Tamman emälinjassa ei välttämättä tarvitse olla tähtijälkeläisiä 1950-luvulta saakka. Suomenhevosissa on edelleen vaatimattomalta näyttäviä emälinjoja, joista voi yllättäen putkahtaa hyviä hevosia”, Vuolukka vahvistaa.
Vuolukka lisää, että on paljon kasvattajia, jotka tekevät vuodesta toiseen hyvää työtä, mutta eivät ole osuneet saamaan huippuhevosta. Hän on sitä mieltä, että innokkaita kaupunkilaisia, joita kiinnostaa hevosen omistaminen mutta ei sen käytännön elämään osallistuminen, riittäisi myös kasvattajiksi.
”Tosi monelle riittää, että he saavat osallistua hevosen elämään etänä. Heitä pitäisi bongata esimerkiksi työpaikoilta kimppoihin, myös kasvatuskimppoihin.”
Varsassa Toini Immonen katsoo jopa taianomaisia asioita, esimerkiksi pitkiä juoksijan korvia. Vakavammin puhuen hän kuitenkin sanoo, että melko pian varsoista kuitenkin alkaa nähdä, mistä tulee hyvä. Riina Keskisen lailla hän kiinnittää huomiota varsan liikkumiseen.
”Hyvällä varsalla liikkumisessa on jotain sellaista mikä pistää silmään. Rytmikkyys ja näppäryys liikkeissä on yksi asia.”
Suomen Hippoksen juoksijajalostuksen superpäivien toisena päivänä arvosteluvuorossa olivat suomenhevosoriit. Jalostusarvostelussa oli kahdeksan juoksijapuolen suomenhevosoria.
Suomen Hippoksen juoksijajalostuksen superpäivien toisena päivänä vuorossa olivat suomenhevoset. Jalostusarvostelussa oli kahdeksan juoksijapuolen suomenhevosoria, jotka hyväksyttiin. Ville Kallen hyväksynnän ehtona on spermatesti, sillä orin toinen kives on poistettu.
Arvosteltavien oriiden lisäksi päivän aikana oli arvosteluaan täydentämässä 7 oria, jotka saivat viime vuonna koronan takia poikkeuksellisesti kokouskäsittelyssä jalostusluvan ainoastaan vuodeksi.
Yksi täydennysarvostelua hakeneista oreista oli Parvelan Retu. Sillä todettiin merkittävä ylipurenta, jota ei kuitenkaan saatu eläinlääkärin tarkastuksessa paikan päällä tarkastettua oriin levottomuuden ja vastustelun takia. Parvelan Retun jalostusarvostelu jäi sen takia kesken, ja oriin hyväksyntä jäi odottamaan erillistä eläinlääkärintodistusta purennasta.
