Maistuva Pastilli
Nyt, helmikuussa 2021, kaviourat jättänyt upea kilparuuna Pascha "Pastilli" Tilly oli Hevosurheilun marraskuun 2019 Kuukauden hevonen. Artikkeli tässä.
Ruotsin pronssidivisioonafinaalin voittanut Pascha Tilly on Hevosurheilun marraskuun Kuukauden hevonen.
Itsenäisyyspäivä 2019 on Sastamalan Häijäässä vuodenaikaan nähden lämmin. Suuret laiduntarhat 900 metrin treeniradan keskellä vihertävät vielä, kun Pascha ”Pastilli” Tilly ja Jari Kinnunen valmistautuvat seuraavana päivänä edessä olevaan V75-ykkösdivisioonafinaaliin.
Ruunan raviliike ei ole niinkään näyttävä, mutta terävästi matkaa taittava ja olemus on rento, mutta valpas. Ohjastajalta luvan saatuaan Pascha Tilly pyrähtää reippaasti, niin lievään alamäkeen kuin ylämäen kumpareeseenkin. Omistajakolmikko, fysioterapeutti Vesa Linna ja insinööriveljekset Matti ja Sami Tomperi, hämmästelee. He ovat nähneet hevosensa ennenkin treenaavan, mutta eivät näin kovaa.
Kolmen terävän noin 400 metrin vedon jälkeen Kinnunen kääntää Pascha Tillyn hölkkimään toiseen suuntaan. Nyt ruunan ilme ja olemus on muuttunut. Se menee kaula kaarella ja silmiin on syttynyt palo. Selkeästi se tietää, ettei tämä ollut tässä. Kohta Pascha Tilly lennähtää vielä pari vetoa lisää. Kun Kinnunen tuo ruunan takaisin tallille, ei sen sierain juuri värähdä ja äskeinen polte on poissa. Se seisoo tallinpihassa irrallaan kuin vanha työhevonen, kun pariskunta Terhi Heimo ja Jari Kinnunen ottaa siltä kärryt pois perästä.
Ehkä ruunassa piilee Robert Louis Stevensonin kuuluisan kertomuksen Tohtori Jekyll ja herra Hyde tapaan kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa puolta, lempeän kotoinen Pastilli ja kiihkeä kilpahevonen Pascha Tilly.
”Sellainen se on”, Heimo vahvistaa. ”Oikein kiltti hevonen hoitaa, mutta osaa ajaessa olla oikukaskin.”
Jari Kinnunen on tyytyväinen Pascha Tillyn viimeistelyyn ja nyt tätä kirjoittaessa voi jälkiviisaana todeta, ettei suotta. Ruuna otti Oulusta divisioonafinaalivoiton, joka oli sen kolmas peräkkäinen ykkönen. Hevosurheilun marraskuun Kuukauden hevoseksi sen puolestaan teki nuo sen kaksi edellistä voittoa. Ensin se otti nimiinsä pronssidivisioonafinaalin Solvallassa ja seuraavaksi ykkösdivisioonakarsinnan Vermossa.
Huippusukuinen Pascha Tilly päätyi syntymämaastaan Ruotsista Suomeen hieman sattumankin avittamana vuonna 2015. Matti Tomperi oli kilpahevosta vaille. Hän tiesi veljensä Samin lähtevän sellaiseen kimppaan ja ehkä joku kolmas vielä löytyisi jostain tutuista Jari Kinnusen hevosenomistajista. Hän lähetti sähköpostitiedusteluja monille ruotsalaisille talleille. Myös perinteiselle Stall Tillylle, vaikka arvelikin siellä hevosten olevan hänen budjettinsa saavuttamattomissa. Sieltä tuli vastaus, jossa pyydettiin soittamaan. Tomperi laittoi Kinnusen asialle.
”Hans-Gunnar Tillander on periaatteen mies, hän ei anna mihinkään sähköposteihin hintoja, vaan hänelle pitää soittaa ja kertoa itsestäsi”, Kinnunen kertoo. ”Hän ei kaikille hevostaan myy, edes ruotsalaisille.”
Kokkolasta kotoisin olevan Jari Kinnusen äidinkieli on ruotsi ja jutut Tillanderin kanssa luistivat hyvin, vaikka alku ei sitä suoraan luvannutkaan.
”Hän sanoi heti, että ´jag har inga billiga hästar’, ei teillä suomalaislla ole tarpeeksi rahaa ostaa häneltä.”
Tillander ei saanut Kinnuselta vastaväitteitä, tämä vain myönteli, että onhan se vähän niinkin, mutta oikeanlaista kilpahevosta tässä etsitään vaikka ei ison rahan voimalla.
”Hän on oma persoonansa, viimeisen päälle herrasmies, mutta arvonsa tunteva.”
Kun alkumuodollisuudet oli näin selvitetty, löytyi myytäväksi viisivuotias alfpalemalainen tamma Najad Tilly. Miehet sopivat, että Kinnunen tarkastaa tamman ja kaupat tehdään, jos hän hyväksyy sen.
”Mutta ennen kuin ehdin lähteä, Tillander soitti ja pyyteli anteeksi, että tammalle tuli suomalainen ostaja, joka maksoi sen heti. Minä sanoin, että ei siinä mitään, raha pitää ottaa sieltä, mistä se on tulossa.”
Tillander kuitenkin kertoi, että olisi tässä mahdollisesti toinenkin vaihtoehto. Readycashilainen kolmevuotias ruuna, joka tallin yksityisvalmentaja Heikki Pekkalan mukaan pystyi menemään täyden matka helposti 1.18-vauhtia. Sillä oli kaksivuotiaana ajettu koelähtö, mutta tulos 24,3 ei ollut riittänyt hyväksytyksi tulemiseen. Tillander halusi kuitenkin katsoa vielä helmikuun lopulla tehtävän uuden yrityksen.
”Siinä vierähti jonninverran jo aikaa ja olin oikeastaan unohtanut sen, kun Tillander soitti eräs tiistai.”
Torbjörn Janssonin ajama koelähtö oli päätynyt laukkoihin ja hylkäykseen. Nyt Tillander oli valmis luopumaan ruunasta.
”Hän sanoi hinnan ja sanoi, että vuorokauden sisällä minun pitää vastata hänelle riippumatta siitä, että ostetaanko hevonen vai ei.”
Vastaus oli ehdollisen myöntävä. Ruuna tarkastetaan ja mikäli se miellyttää, pyydetty hinta maksetaan. Saman viikon perjantaina Kinnunen ja Tomperi lähtivät matkaan Pascha Tillya katsomaan.
”Ruunalla oli löysä valjastus ja tuntui, että se katoaa käsistä, kun kerran menin imaisemaan. Se lähti viemään sellaista kiitoa, että ajattelin herran pieksut, kuinka saan tämän stoppaamaan. Joku siinä hevosessa kuitenkin sytytti minut. Päätin jo, ennen kuin ajoin sen takaisin talliin, että kyllä se meidän matkaan lähtee. Kopeloin kuitenkin tallissa vielä malliksi sen jalkoja ja Hans-Gunnar käveli jo siinä edestakaisin, että jävla, hänellä olisi vähän kiire.”
Pascha Tilly lastattiin traileriin ja matka uuteen kotimaahan oli tosiasia. Sen kasvattaja tykästyi niin sen uuteen suomalaiseen valmentajaan, että on säännöllisesti yhteydessä tähän tänäkin päivänä.
”Hän soittelee jatkuvasti perään. Viimeksi Vermosta tultiin Nurmijärven kohdalla kotiin päin, niin jo Tilly-pappa soitti. Solvallassa he kävivät puolisonsa Kerstinin kanssa tallialueella ennen ja jälkeen startin.”
Kun kyseessä oli ruuna, ei Kinnunen ollut sen kummemmin ajatellut sen sukua.
”Silloin Ready Cashia ei vielä hehkutettu niin kuin mikä sen arvostus on tänä päivänä. Sellaisella rahalla, millä pojat sai sen ostaa, ei se olisi tänä päivänä mahdollista. Huonokin readycashilainen maksaa paljon.”
Kotimaassa Pascha Tillyn omistajapohja täydentyi Tomperin veljesten kanssa trioksi, kun mukaan lähti Vesa Linna. Hän on äitinsä puolelta kuulua Ruoveden Inkisten ravisukua.
”Vuodesta 1972 lähtien olen käynyt raveissa”, Vesa Linna muistelee. ”Olin kuusivuotias pikkupoika, kun Inkisen Aaro voitti Emmalla 42-kertoimella Tampereen vanhalla Hippoksella ja minulla oli kahden markan voittajalappu. Tuntui, että olen miljonääri.”
Vesa Linna on myös ollut erilaisissa kimpoissa mukana Jari Kinnusen hevosenomistajana, mutta ei koskaan ennen Tomperin veljesten kanssa samassa. Parhaiten ennen Pascha Tillya hevosenomistajana oli kunnostautunut Sami Tomperi.
”Vedin In Smooth Actionin 12 hengen porukkaa”, hän kertoo. ”Tamma voitti kolmevuotiaana Kasvattajakruunun ja juoksi urallaan rahaa 80 000 euroa.”
Jari Kinnunen antoi Pascha Tillylle aluksi vastuskärryvalmennusta.
”Niin Pekkala kuin Tillanderin pappakin sanoivat, että hevonen on hitaasti kehittyvä, eikä varmaan ole kolmevuotiaana valmis”, Kinnunen kuvailee. ”Ajattelin, että treenataan sitten vähän aikaa vielä jarrukärryllä, mutta aika äkkiä totesin, että kyllä tässä hevosessa on muut jutut kuin myöhäisyys.”
Se muu juttu oli, että ruuna osoittautui varsin omapäiseksi hevoseksi, joka hetkittäin heittäytyi aivan toimimattomaksi.
”Se kääntyi milloin tykkäsi ja kun piti kääntyä, se ei kääntynyt.”
Tämä tuotti omat ongelmansa, mutta kääntöpuolena oli, että hevonen osoitti myös kiistamattomat lahjansa. Kinnunen ajoi sillä ennen koelähtöön ilmoittamista Teivossa mailin läpi 1.16-kyytiä. Se ei Kinnusen mukaan hiitillä tehnyt yhtä ainoaa virheliikettä, mutta koelähdössä sitten näytti aivoituksiaan vastaavasti senkin edestä.
”Se kieltäytyi jo vanhan klinikan nurkalla, ja kun näin, kuinka sen silmässä valkuainen muljahti, niin en edes yrittänyt väkisin. Siitä olisi tullut vain iso riita. Käänsin sen vasemman kautta ympäri ja matka jatkui radalle. Siellä se taas toimi kuin ihmisen mieli, kunnes tuli kaksi minuuttia lähtöön ja piti kääntyä, niin se oli kuin tikka pystyssä.”
Tästäkin valjakko selvisi vaurioitta ja voltissa Pascha Tilly päätti jälleen toimia ilman hankaluuksia. Lähdössä ruuna saapui viimeiseen kaarteeseen ylhäisessä yksinäisyydessään, kunnes laukkasi kuin omia aikojaan kurvin loppupuolella.
”Viimeinen kaarre on ollut sille mörkö. Tuntuu, että sille on joskus tapahtunut jotain siinä paikassa”, Kinnunen pohtii. ”Kierroksen jälkeen samassa kohtaa ei ole mitään ongelmaa.”
Hän korostaa, etteivät terveysongelmatkaan ole voineet olla laukkojen taustalla. Tämä vuosi on tuonut asiaan jo helpotusta, mutta ennen sitä hän sai totalisaattorin pelaajilta ajo-ohjeita niin tekstiviesteillä kuin sosiaalisen mediankin kautta. Perussanoma niissä Kinnusen mukaan oli, että hän on idiootti, kun ei anna muiden ajaa kilpaa, eikö hän ymmärrä omaa parastaan.
”Ne eivät sitten ole olleet meiltä”, Sami Tomperi huomauttaa tässä kohtaa ja saa aikaan naurunremakan.
”Laukka tuli ihan varoittamatta, ihan sama kuka siellä istui kyydissä”, Kinnunen korostaa. ”Kun viimeinen kaarre alkoi, oli parempi lopettaa hengittäminen ja puhaltaa vasta, kun pääsit suoralle. Oli pakko vain istua hiljaa ja odottaa, että pääsi kaarteen läpi. Sain paljon lokaa niskaani, että miksi ei se Kinnunen aja sitä hevostaan. Mutta Kinnunen halusi ajaa viimeisen kaarteen läpi ravilla.”
Koelähdön tulos 17,4 hidastavan laukan kera oli joka tapauksessa vähintäänkin lupauksia herättävä. Myös kilpauran alku kertoi poikkeuksellisista kyvyistä. Ensimmäinen ennätys sille kirjattiin Turun voittojuoksussa numeroin 16,0ke.
”Sen verran oli kuitenkin ongelmia, että päätin volttilähtöjen loppuvan siihen tai muuten ollaan pian uudestaan koelähdössä.”
Tämä päätös pitikin neljä vuotta. Tänä vuonna Pascha Tillylla on ajettu kaksi tasoitusajoa Vermossa.
”Kyllä sillä vieläkin piilee se oma pirunsa”, Kinnunen hymähtää näistä kokeiluista.
Ruunan uran toinen startti toi Jokimaalta voiton 14,9ake-ajalla. Tämä huomioitiin jo sen syntymämaassakin.
”Lahden jälkeen sain kyselyjä, onko Pastilli myytävänä”, Vesa Linna kertoo. ”Heiskasen Veijollakin olisi kuulemma ollut kiinnostunut hevosenomistaja, mutta kun tavallinen hevosharrastaja tällaisen löytää, siinä kohtaa siitä ei halua luopua.”
Kun Jari Kinnunen heittää, että tässä näkee kuinka vaikea suomalaisilta on ostaa hyvää hevosta, keskustelu aiheesta lainehtii hetken.
”Tietysti kaikki tässä maailmassa on kaupan, mutta ei myynti siinä kohtaa ollut vaihtoehto”, Sami Tomperi toteaa loppulausumaksi.
Kolmivuotiskauden loput kuusi starttia eivät lisänneet voittosaldoa, mutta esimerkiksi ensimmäinen Ruotsin matka Umåkerin Breeders’ Crown -sarjan lähtöön toi hienon kolmosen, jossa edelle jäivät vain kovat Tobin Kronos ja Robin Roof.
Nelivuotiskautensa Pascha Tilly aloitti Solvallan voitolla. Omistajakolmikko hieman ihmetteli päätöstä kauden avauksen paikasta, mutta hyväksyi sen mukisematta. Matti ja Sami Tomperi ovat käyneet Elitloppetissa vuodesta 2004 ja totta kai Tukholman ravipyhätön valloittaminen oli haave.
”Aina sitä Solvallassa on ajatellut, että jos joku kerta oma hevosen pääsisi tuonne voittajarinkiin”, Matti Tomperi myöntää.
Kuusi voittoa tuonut kausi päättyi vakavaan loukkaantumiseen, joka piti ruunan kaviourilta syrjässä yli kymmenen kuukautta. Uudemman kerran Pascha Tilly loukkaantui viime vuoden maaliskuussa, jonka jälkeen se palasi vasta marraskuussa kilpailemaan. Sen jälkeen ruuna on kilpaillut joka kuukausi.
”Ne ovat olleet vakavia juttuja, mutta minulla on ollut vaikeuksienkin keskellä hirveä usko”, Jari Kinnunen sanoo. ”Tässä hevosessa piilee sisällä sellaista, että se haluaa elää. Se viestittää sitä, parantaa itse itseään.”
Omistajakolmikolla on ollut täysi luotto valmentajansa ajatuksiin.
”Yhteinen näkemys on, että jos hevosta pitää hoitaa, niin sitä hoidetaan parhailla käytössä olevilla keinoilla”, Sami Tomperi korostaa. ”Jos meillä ei ole rahaa laittaa hevosen hoitoihin, parempi lopettaa ravihommat kokonaan.”
Parhaat mahdolliset keinot Pascha Tillylle olivat ensin PRP-hoito (platetet rich plasma, verihiutalerikas plasma) ja sitten leikkaus.
”Sen olisi voinut leikata heti, mutta väitän, että näin saatiin laadukkaampi lopputulos”, Jari Kinnunen kertoo. ”Olen sellainen Pelle Peloton. Kunnioitan ja arvostan lääkärinlausuntoja, mutta haastan ne. Kaivan itse tietoa ja pohdin onko vaihtoehtoja. Eläinlääkärin on varmempi mennä varmalla pohjalla, mutta se ei välttämättä mene käsi kädessä tämän päivän kehityksen kanssa.”
Pascha Tilly on palkinnut valmentajan ja omistajien maltin. Kuluva seitsemänvuotiskausi on ollut sen selkeästi tuloksekkain, 22 starttia ovat tuoneet seitsemän voittoa ja 64 070 euroa rahaa. Tuosta summasta 24 375 euroa toi Ruotsin Pronssidivisioonan voitto, jossa sen juoksusta voi huoletta käyttää adjektiivia häikäisevä. Kilpaohjat luovutettiin Ulf Ohlssonin käsiin, vaikka hänen ensimmäinen yrityksensä ruunan kanssa oli päättynyt hylkäykseen.
”Ruotsin puolella on paikallisella erilainen kunnioitus, esimerkiksi Ulf Ohlssonilla suurempi kuin Jari Kinnusella”, Sami Tomperi perustelee. ”Ainakin teoriassa.”
Koko matkaa ravia ei valjakko Pascha Tilly ja Ohlsson menneet tälläkään kertaa. Nyt oli vuorossa lähtölaukka. Solvallaan oli omistajista matkanneet Tomperin veljekset, Vesa Linna oli kotimaassa tyttärensä uimakilpailuja seuraamassa, mutta meni autolleen katsomaan ruunan lähdön tietokoneelta.
”Laukka tuli, minä löin läppärin kiinni ja palasin uimahalliin”, Linna naurahtaa. ”Sitten kaverilta tuli onnitteluviesti. En tahtonut ymmärtää miksi.”
Pascha Tilly päätyi laukkansa jälkeen kuudenteen sisäpariin ja saapui vielä maalisuoralle häntäpäässä. Sille kellotettiin viimeinen 200 metriä 07,4-vauhtiseksi ja sillä se lennähti loppusuoran aikana yhdeksän kilpakumppanin ryppään ohi voittoon.
Ruunan juoksu jätti niin ruotsalaisen yleisön kuin mediankin hämmästyksen ja ihastuksen valtaan. Kaikki ymmärsivät, että tällainen Pastilli on sen taustavoimille makea, mutta vastustajille karvas.
