Sininen ja valkoinen

Puhelimet jätetään autoon. Jorma Kontion mielestä se on hyvä tapa.

Sää on perin ikävä, tosin Kontion määritelmä on aivan toinen. Hänen mukaansa sää on aivan samanlainen kuin vuonna 2004 Passionate Kempin voittaessa Italian Milanossa kolmevuotiaiden Orsi Mangelli -kilpailun. Tuolloin hevonen juoksi saman päivän aikana kahdesti mailin, joista jälkimmäisen yhtätoista ja vieläpä aivan äärimmäisen helposti.

Astumme sisään Bombanceen, sisällä on lämmintä vastaanottoa myöden. Bistro näyttää siltä kuin se voisi sijaita missä päin Ranskaa tahansa. Ulko-oven taakse jää kuitenkin nuhjuiseen keliin verhoutuva Enköpingin pikkukaupunki.

Bombance on Enköpingin ainoa ravintola, joka mainitaan Vita Bokenissa. Valkoinen kirja on ruotsalaisen ravintolataidon oma versio Michelin-oppaasta. Bombance on myös Jorma Kontion oman viikottaisen rauhallisen mietiskelyn ja nautiskelun paikka. Kyllä, Jorma Kontio on kotoutunut Ruotsiin niin hyvin, että kehtaa tunnustaa käyvänsä ravintolassa ihan vain nauttimassa hyvästä ruuasta.

Lounasaika on jo mennyt, joten tilaa löytyy. Paikkakunnalla vähemmän tunnetun henkilön kannattaa kuitenkin varmistaa sijansa tekemällä varaus. Jorma Kontion asemasta enköpingiläisessä sielunmaisemassa kertoo jotain se, että paikallislehti on raportoinut peräti kahtena perättäisenä viikkona, miten mies ostaa leipänsä siitä paikkakunnan leipomosta, josta saa saksalaistyyppisiä leipiä ja leivonnaisia. Tämä on varmasti kismittänyt kilpailevaa leipomoa, jonka nimi muuten sattuu olemaan Tammerfors.

Hetkinen, ei kai Jorma Kontio ole unohtanut mistä hän on tullut?

Tuskinpa vain. Istumme maittavan lounaan ääreen ja ryhdymme summaamaan kulunutta vuotta. Jorma Kontio on Hevosurheilun vuoden henkilö 2015. Ja kun keskustelu alkaa, se kääntyy heti Suomeen.

”Joensuun kuninkuusravit ja kymmenestuhannes voitto Pihtiputaalla ovat päällimmäisenä mielessä. Ne tulevat olemaan siellä varmasti aina. Kilpailuja tulee ja menee. Olen saanut kokea paljon hienoja vuosia, ja jos voittoja vertaa rahassa, olen ajanut myös suurempia. Tunteen tasolla Jokivarren Kunkun ravikuninkuus ja kymmenestuhannes voitto ovat kuitenkin suurinta, mitä olen saanut urheilussa elää”, Kontio toteaa rauhalliseen tyyliinsä.

Jorma Kontiolla ei ole tapana asettaa itselleen julkisia tavoitteita. Kontion saavutusten kaltaisiin ei pääse ilman, että vaatii itseltään enemmän kuin muut. Kontion tapa on vaatia itseltään parempaa suoritusta mitä pienimmissäkin asioissa joka päivä, ei asettaa rimoja jonnekin tulevaan ylitettäviksi. Reilu vuosi sitten hän toimi toisin.

”Tähän vuoteen lähdettäessä päätin, että saavutan kymmenentuhannen voiton rajan. Laskin että se tapahtuisi elo–syyskuussa.”

Vuosi toi Kontiolle kuitenkin paljon enemmän. Pitkäaikainen hiljainen unelma ravikuninkuudesta toteutui vihdoin.

”Ravikuninkuus on niin kova kisa, että sen voittoon tarvitaan paras hevonen. Ei sitä oikein muuten voi voittaa. Nyt se mahdollisuus tuli.”

Oikeastaan ensimmäinen tunne Jokivarren Kunkun mahdollisuuksista syntyi jo Lahden Jokimaalla Suur-Hollola-kisassa. ”Olin kuullut kaikki kehut hevosesta, mutta siellä tajusin, millainen hevonen on kyseessä. Se ravaa niin hyvin ja juoksee niin halulla. Kun mentiin Mikkelin mailin kisaan, olin aivan varma, että se juoksee alle yhdeksäntoista. Kun jouduin siinä kisassa vähän väistämään toista, hevonen laukkasi. Silti laukan kanssa tulos oli yhdeksäntoista ja viisi.”

Tunteen tasolla Jokivarren Kunkun ravikuninkuus ja kymmenes-tuhannes voitto ovat kuitenkin suurinta mitä olen saanut urheilussa elää.
–Jorma Kontio vuoden 2015 merkityksestä

Jorma Kontio on selvästi Jokivarren Kunkun lumoissa. Samaan aikaan tuntuu kuin hän ei aivan luottaisi suomalaisten ymmärrykseen siitä, minkä tason hevosesta puhutaan.

”Kuninkuusravien juoksut olivat hevoselle tosi helppoja. Se ei ollut silloin eikä ole muutenkaan kertaakaan urallaan ollut maalissa väsynyt. Antti Ojanperä ja Jutta Ihalainen ansaitsevat suuret kiitokset siitä, että ovat vieneet hevosta taitavasti eteenpäin.”

Kunkun kilpailuttaminen saa Kontiolta erityiset kiitokset. ”Kaikesta huomaa, että hevosella on kilpailtu vain silloin, kun se on ollut hyvässä kunnossa. Nytkin kausi osattiin lopettaa mieluummin muutama kisa liian aikaisin. Hevonen jäi aivan terveenä valmistautumaan tulevaan kauteen. Ahneuksissaan on niin helppo ajaa muutama kilpailu liikaa.”

Kontio muistuttaa, että tämä vuosi oli Jokivarren Kunkulle ensimmäinen avoimissa sarjoissa. ”On isot mahdollisuudet, että hevonen kehittyy vielä. Näillä parhailla hevosilla niin kuin Vieteri ja Viesker on yksi vaihde enemmän kuin muilla hevosilla. Siksi niiden hyvän ja huonon päivän välistä eroa ei kukaan huomaa. Jokivarren Kunkku on aina juossut maaliin asti pumpulit korvissaan.”

Vertaako Kontio Jokivarren Kunkkua siis itseensä Vieteriin ja Vieskeriin? Vastauksena tähän on tarjolla vain veitikkamainen hymy. ”Jokivarren Kunkku on selvästi paras suomenhevonen, jolla olen koskaan saanut ajaa kilpaa. Kihin Muisto ja Ruutu-Poika ovat varmaan ne seuraavaksi parhaat.”

Vaikka kulunut vuosi on ollut Kontiolle uskomattoman hieno, tuleva vuosi polttelee selvästi jo ajomiehen näpeissä.

”Onhan se Härmän Nordic King -kisa varmaan sellainen, että Jokivarren Kunkku on jo ehtinyt muutaman startin juosta ennen sitä. Sen radan rakentaminen ja kisan pystyyn laitto voidaan varmaan nyt jo julistaa ensi vuoden raviteoksi”, Kontio puhuu innoissaan, vaikenee hetkeksi ja huokaa kaikkien ravi-ihmisten rukouksen. ”Kun nyt kaikki vaan menisi hevosella hyvin.”

Hallitsevan ravikuninkaan lisäksi Kontion tielle sattui tällä kaudella toinenkin poikkeuksellisen lahjakas ravuri. Timo Nurmoksen valmentama Readly Express, Ruotsin Kriterium-voittaja. Vaikka Ready Cashin pojan kilpeä on kiilloteltu monen kielen kehusanoin, Kontio ei usko ihmisten tuntevan Readly Expressinkään lahjoja vielä täysin.

”Sillä ei ole vielä kertaakaan satsattu lähtöön aivan tosissaan. Se on miellyttävä ja hyvin toimiva hevonen, jonka ajatus on että lentoon vaan. Ravi on ollut aina hyvää, hevonen ei ikänä pullaa eikä paina. Kun hevonen saa kasvaa täyteen mittaansa ja lihaksisto vielä kehittyy, sillä on mahdollisuus aivan kaikkeen. Olen saanut ajaa paljon hyviä kolmevuotiaita, mutta tämä on varmasti yksi parhaista”, Kontio kehuu Nurmoksen valmennettavaa.

Valmentajan lisäksi Readly Expressin takaa löytyy myös lisää sinivalkoista väriä. Hevosen omistavan pariskunnan Kirsi Andersson on kotoisin Mikkelin suunnalta. Readly Express on jo perheen toinen Kriterium-voittaja Chelsea Bokon avattua menestyksen.

Vaikka ravimedia spekuloi jo kansainvälisillä tehtävillä, Readly Expressin ensi vuoden tärkein tähtäin on luonnollisesti Ruotsin Derby. Ori on kantakirjattu, ja myös siitosvarauskirjan kannet on avattu alkavalle vuodelle. Samat tehtävät kutsuvat alkavalla kaudella myös Jokivarren Kunkkua.

Vaikka Jorma Kontio on pukeutunut yhtä tyylikkäästi kuin ikkunan takana joulukiireisiin rientävät tuiskun piiskaamat enköpingiläiset, ovat Kontion juuret yhä kiinni kasvaneet ”maahan sen, kylmän sekä routaisen”. Vaikka mies valittiin vuoden ruotsinsuomalaiseksi, hän osaa edelleen tunteikkaimmilla hetkillä vaieta suomeksi.

Ehkä juuri tällaisia hetkiä varten lauluntekijät ovat olemassa. ”Lämmön tunsin kuitenkin, lujuudessa graniitin” lienee varsin lähellä Jorma Kontion ajatuksia, kun puhe kääntyy Pihtiputaan Hiekan ravirataan ja elokuun kuudenteentoista päivään vuonna 2015. Kun kysyn tuon päivän tunteista, mies nostaa kahvikuppiaan ja toteaa: ”kyllä.”

Maalilinjalla nähtiin vain pieni peukalon nosto ja kunnioittava nyökkäys yleisöä kohti, kun Kontio rikkoi kymmenentuhannen voiton rajan Evartin ylittäessä maalilinjan. Ei sankarin omaa puheenvuoroa. Vain hiljaisuus ja sattumalta juuri sillä hetkellä silmänurkkaan ilmestynyt roska, joka oli pyyhittävä tiehensä.

Ei voi olla vertaamatta toisiinsa Ruotsin urheilun kahta suurta maahanmuuttajaa, Jorma Kontiota ja jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicia. Voisimmeko kuvitella Jorma Kontion ilmoittavan, että: ”Elitloppetissa ilman minua ei ole mitään katsottavaa”? Emme, mutta tämä oli Zlatanin käsitys jalkapallon MM-kisoista, kun Ruotsi ja sen myötä Zlatan jäivät kisojen ulkopuolelle.

Entäpä olisiko todennäköistä, että Kontio toteaisi: ”En ostanut rouvalle syntymäpäivälahjaksi mitään, sillä hänellä on jo Kontio”? Tämäkään zlatanismi ei sopisi Oulun pohdiskelijan pirtaan. Jorma Kontio vertaamassa itseään Ferrariin tai Jumalaan ei toimi edes minkäänasteisena ajatusleikinä. Zlatan on ehtinyt tehdä jo tämänkin.

Kontio kehuu kyllä muita, mutta ei itseään. ”Ei näitä puhumalla, tehdä nämä pitää, aina pitää lähteä ajamaan ja kulkea pitää, mutta ei nämä puhumalla tule. Ei auta kun mennä omalla tekemisellä.”

Pohjolan tilanteesta emme löydä pahemmin kehuttavaa. Raviurheilun puolella Ruotsin pienemmillä treenareilla on vaikeuksia löytää hevosenomistajia. Suomen ja Ruotsin ero tuntuu talouden suhteen kasvavan ja molemmissa maissa on vallalla varautunut ilmapiiri.

Raviurheilun puolella Kontiolla on yksi toive. ”Suomalaisten raviratojen tuomarilinja saisi muuttua yhtenäisemmäksi, olla johdonmukaisempi. Siinä voisi Ruotsista ottaa oppia, että tuomaristolta tulisi kesken ravia viestiä siitä, että omaan ajotapaan täytyy kiinnittää huomiota, ei aina tarvitse kirjoittaa sakkoa.”

Kontion mukaan omatunto ymmärtää paremmin ruotsalaisen rangaistuskäytännön. ”Kyllä täällä ajaessaan tietää sakon ansainneensa, kun sen saa. Suomessa käy joskus niin, että on aivan varma siitä, että nyt tulee sakko, muttei tulekaan. Tai sitten kokee ajaneensa ihan hyvin, ja siitä läväytetään sakot.”

Kontio pyytää myös kiinnittämään huomiota toiseen huomattavasti vakavampaan seikkaan. ”Suomen radoilla on muutamia sellaisia ohjastajia, jotka ovat muille kilpailijoille vaarallisia. He eivät aja paljon, mutta kun ajavat, he yleensä aiheuttavat vaaratilanteita. Tällaisiin asioihin pitää pystyä puuttumaan paremmin.”

Vuosikymmenten mittaan moni asia on muuttunut. Yksi asia ohjastajamestaria harmittaa. ”Kun hevosten ilmoittaminen on mennyt nettiin, on samalla jäänyt monta tärkeää keskustelua pois. Ennen juteltiin paljon asioita jo siinä vaiheessa, kun tuli soittoja siitä, kuka ajatteli ilmoittaa minkäkin hevosen ja minne.”

Sosiaalisuus on kadonnut myös ravipaikoilta. ”Nyt lähetään niin nopeasti matkaan ravien jälkeen. Hevosten omistajat ja valmentajat soittelevat starttien jälkeen useimmin silloin, kun on tullut menestystä, vaikka kaikkein tärkeintä voisi olla puhua silloin, kun kaikki ei ole mennyt hyvin”, Kontio pohtii.

Kulunut vuosi on täyttänyt myös yhden sellaisen haaveen, jota Kontio ei varmasti itse ole tohtinut edes ajatella.

”Pienestä pitäen odotettiin aina Hevosmiehen kalenterin ilmestymistä. Siihen aikaan se oli iso asia, kun tietoa ennätyksistä, suurjuoksijoista ja valiojuoksijoista ei löytynyt mistään muualta. Kalenterit opeteltiin ulkoa ja osattiin ulkoa.”

Tulevan vuoden Hevosurheilun kalenterin kansikuvaan on ikuistettu pieni herkkä hetki. Kuvassa Jorma Kontio palkitsee ravikuningas Jokivarren Kunkun porkkanan palalla. Kontio katselee kansikuvaa silmissään nuoren miehen kipinä ja kokemuksen tuoma rakkaus raviurheiluun.

Jorma Kontio vetää takin ylleen ja työntää Hevosmiehen kalenterin taskuunsa. Bombancen lämpö jää taakse, kun astumme sateen pieksemälle kadulle. Kontiota ei kuitenkaan palella, hän käy jo kuumana tulevalle ravivuodelle.