Yhteistyötä hevosen aivojen kanssa – "Ne ovat hyvin älykkäitä, mutta eivät ajattele samoin kuin ihmiset"

Oletko joskus ajatellut, että hevonen esittää epäpuhdasta luistaakseen työnteosta? Ehkä kutsuit eläinlääkärin, mutta hevonen ei enää onnukaan, tai se ontuukin eri jalkaa. Tai että poni on ilkikurinen, kun se pudottaa lapsen selästään, juoksee talliin ja lapsi joutuu kävelemään perässä, aloittaa yhdysvaltalainen tohtori ja neurotieteilijä Janet Jones luentonsa..”Ihmisen aivot on suunniteltu pohtimaan tällaisia. Meitä huolestuttavat vaihtoehtoiset motiivit. Mietimme, tulemmeko petkutetuiksi tai manipuloiduiksi jollain tavalla”, Jones sanoo. .Hän on muun muassa kirjoittanut vuonna 2020 ilmestyneen kirjan Horse brain, human brain – The neuroscience of horsemanship perustuen kokemukseensa aivotutkijana ja hevosten valmentajana. Syyskuussa Jonesin video-luento esitettiin Katse hevosen hyvinvointiin -seminaarissa..”Hevoset ovat hyvin älykkäitä. Mutta ovatko ne kykeneviä suunnittelemaan tai teeskentelemään toimintaa? Voivatko ne kuvitella, mikä toiminnan vaikutus ihmiseen tulee olemaan? Jotta kysymykseen voi vastata, on otettava huomioon sekä hevosen että ihmisen aivojen rakenne.”.Jones huomauttaa, että suurin osa eläimistä, joita ihmiset kouluttavat, ovat saalistajia kuten ihmisetkin: koirat, kissat, delfiinit, apinat, leijonat, tiikerit, suurin osa liskoista ja monet linnut. Se tarkoittaa, että niiden aivojen rakenne on lähempänä ihmisaivoja, ja niiden ymmärtäminen on hiukan helpompaa. Hevoset taas ovat yksi ainoista saaliseläimistä, joita ihmiset kouluttavat..”Saaliseläimen ja saalistajan aivot eroavat toisistaan perustavilla tavoilla”, Jones alleviivaa. ”Ihmiset eivät usein pidä siitä, että heitä kutsutaan saalistajiksi. Minä puhun aivojen anatomiasta ja toiminnasta, en päivittäisestä elämästä.”.Hevoseläimen aivot on suunniteltu havainnoimaan ulkopuolista maailmaa, jokaista pientä yksityiskohtaa.Janet Jones.Aivomme ja ominaisuutemme ovat kehittyneet evoluution myötä hyvin pitkän ajan kuluessa. Nykyhetkeen nähden evoluutio on kuitenkin aina vähintään askeleen jäljessä. Siksi ihmisilläkin on nykypäivän tarpeisiin turhia evolutiivisia jäänteitä, kuten häntäluu ja viisaudenhampaat. Aivomme ovat kehittyneet mahdollistamaan selviytymisen silloin, kun elimme saalistajina, hevosen aivot taas on suunniteltu pitämään saaliseläin hengissä. Kummatkaan eivät juuri ole muuttuneet niistä päivistä..”Hevoseläimen aivot on suunniteltu havainnoimaan ulkopuolista maailmaa, jokaista pientä yksityiskohtaa. Mikä tahansa uusi tai muuttunut asia, miten pieni hyvänsä, voi tarkoittaa lähestyvää saalistajaa. Saaliseläimen aivot ovat koko ajan valmiina säntäämään pakoon mistä tahansa asiasta, mikä saattaa olla vaarallinen. Niin ne ovat selviytyneet 56 miljoonaa vuotta”, Jones kertoo. .”Vastakohtaisesti ihmisen saalistajan aivot jättävät huomiotta suurimman osan ympäristön häiriöistä. Meitä ohjaavat sisäiset tavoitteet. Aivomme ovat harjaantuneet vertailemaan eri mahdollisuuksia ennen kuin toimimme. Emme ehkä aina tee sitä, mutta se on mahdollista.” .Ihmisellä ja hevosella on samat aistit: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto, mutta emme koe niitä samalla tavoin. Ihmisille tärkein aisti on näkö. Jonesin mukaan yksi kolmasosa aivoistamme on valjastettu näölle, mikä on valtava määrä yhdelle aistille. Sen takia oletamme usein, että näkö on myös hevosen tärkein aisti..”Tämä yksinkertainen virhe on syynä suurimpaan osaan hevosen ja ihmisen välisistä väärinkäsityksistä”, Jones sanoo. .Hevosen tärkein aisti ei kuitenkaan ole näkö, vaan hajuaisti. Emme voi edes kuvitella vastaavaa, sillä hevoseen verrattuna ihmisen hajuaisti on surkea. Kun ihmisen aivoissa hajuaistille on noin 6 miljoonaa reseptoria, on niitä hevosen aivoissa noin 300 miljoonaa, Jones kertoo. .Eivätkä aistit ole ainoa ero ihmisen ja hevosen välillä. Aivomme eroavat myös oppimisessa, muistissa, havainnoinnissa, reaktiivisuudessa, tunteissa ja arviointikyvyssä..”Ihmisaivot ovat ennakkoluuloiset. Ne ajattelevat yksinkertaistetusti, että eläinaivot ovat vain pienemmät versiot meidän aivoistamme, mutta se ei ole totta”, Jones huomauttaa. ”Saaliseläimen aivot eivät voi koskaan omaksua saalistajan aivojen toimintaa. Sen sijaan meidän täytyy ymmärtää hevosen aivoja. Vain siten voimme työskennellä niiden kanssa eikä niitä vastaan.”.Jones tuo esiin, että sosiaaliset asenteet eläimiä kohtaan ovat muuttuneet valtavasti viimeisen 30 vuoden aikana. Se tarkoittaa myös eläinten inhimillistämistä: yhä useampi ihminen kuvittelee, että eläimemme ajattelevat ja järkeilevät kuten me..”Vuonna 2019 toteutetussa tutkimuksessa 67 prosenttia amerikkalaisista sanoi, että heidän paras ystävänsä on koira tai kissa. Yli kolmasosa tunnusti, että he suosivat eläimiään lapsiensa yli. 90-luvulla niiden ihmisten määrä, jotka pitivät itseään eläimensä äitinä tai isänä, lisääntyi 28 prosentilla. Tänä päivänä luku on vielä suurempi”, Jones luettelee. ”Lienee oletettavaa, että nämä luvut ovat suurin piirtein samoja kaikissa nykyaikaisissa länsimaissa.”.Myös kirjallisuudella ja elokuvilla on vaikutusta siihen, kuinka ajattelemme eläimistä. Mutta voiko liiasta inhimillistämisestä olla haittaa?.”Jos hevosten ajatellaan olevan samanlaisia kuin ihmiset, alamme yhdistää niihin aikomuksia, joita niillä ei ole ja joita niillä ei ole edes mahdollista olla. Nämä oletetut aikomukset johtavat siihen, että alamme syyttää hevosta huonosta käytöksestä”, Jones sanoo. ”Olen kuullut kouluja käyneen aikuisen sanovan vakavalla naamalla, että hevonen astui tahallaan hänen jalalleen, jotta he eivät olisi voineet mennä ratsastamaan sinä päivänä. Tai että ’hevonen tuli vihaiseksi ja potkaisi minua käteen’. Tai ’se ei anna minulle kiinni, se ei siis rakasta minua’.”.Jonesin mukaan tämän tyyppinen ajattelu estää ihmisiä arvostamasta eläimiä sellaisina kuin ne ovat..”Hevosten kyvyttömyys suunnitella tai tarkoittaa pahaa on juuri se ominaisuus, jonka takia alun perin hakeudumme niiden seuraan. Olen hyvin iloinen, että hevoset eivät voi tuomita, pettää tai kritisoida minua. Sitä on ihmismaailmassa ihan tarpeeksi.”.Hevosen ajattelun ymmärtäminen on tarpeen myös turvallisuuden kannalta..”Meillä on todennäköisemmin tapana unohtaa tai sivuuttaa turvalliset toimintatavat, mikäli uskomme, että vastuu turvallisuudesta on myös hevosella. Hevoset ovat suuria, nopeita ja voimakkaita. Niillä ei ole aivokapasiteettia pitää meitä turvassa. Se on meidän tehtävämme.”.Hevosten kyvyttömyys suunnitella tai tarkoittaa pahaa on juuri se ominaisuus, jonka takia alun perin hakeudumme niiden seuraan.Janet Jones.Ihmisellä toiminnanohjaustaidoista vastaa aivojen osa, jota kutsutaan prefrontaaliseksi aivokuoreksi eli etulohkon aivokuoreksi. Toiminnanohjaustaidot käsittävät sellaisia taitoja kuin tavoitteiden asettaminen, strategioiden muodostaminen, etukäteisajattelu, tulevaisuuteen suuntaava suunnittelu, päätösten tekeminen, eri vaihtoehtojen punnitseminen ja lopputulosten arvioiminen. Ne ovat kykyjä, joita harjoitamme joka päivä, suurimman osan aikaa automaattisesti ja alitajuisesti..Jones kertoo, että ihmisillä on suurempi prefrontaalilohkon aivokuori kuin millään muulla eläimellä. Apinoilla sen koko on vähemmän kuin puolet ihmisen vastaavasta. Koirilla ja kissoilla koko on suunnilleen yksi kuudesosa ihmisen etulohkon aivokuoresta. Hevosilla sitä ei ole lainkaan, ei siis myöskään toiminnanohjaustaitoja..”Miksi me sitten ajattelemme, että hevosella on niitä? Koska toiminnanohjaustaidot ovat meidän omissa aivoissamme jatkuvasti käytetty osa. Ihmisen aivot ovat asenteelliset. Ne keskittyvät jatkuvasti enemmän iloisiin tapahtumiin kuin surullisiin. Ne ovat asenteelliset ja olettavat, että hyvät tulokset johtuvat omasta toiminnastamme, mutta huonot tulokset johtuvat jostakin muusta. Ne myös olettavat, että muut eläimet kokevat maailman sellaisena kuin me sen koemme”, Jones selittää..Hevosen käytökseen ei yksinkertaisesti tarvita etulohkon aivokuorta, vaan se selittyy muilla asioilla..”Miksi poni jätti ratsastajansa pellolle? Koska se oli peloissaan, ja juoksi turvaan, mikä ponille tarkoittaa tallia. Hevonen astui jalallesi, koska jalkasi oli tiellä. Se ei nähnyt sitä, eikä voinut tietää, että se oli siinä”, Jones selittää aiempia esimerkkejään. .”Miksi hevonen potkaisi jotakuta käteen? Koska se on saaliseläin, joka yhtäkkiä säikähti. Potku oli sen automaattinen suojausreaktio, se on standardi joka hevosella. Se ei voinut tietää käytöksensä seurauksia etukäteen, eikä myöskään jälkikäteen.”.Se, että hevosella ei ole prefrontaalilohkon aivokuorta, ei tarkoita, että hevoset olisivat tyhmiä. .”Itse asiassa hevoset oppivat nopeammin ja puhtaammin kuin ihmiset. Se johtuu siitä, että etulohkon aivokuori ei häiritse niitä. Niiden ei tarvitse suunnitella, arvioida tai murehtia. Ne ovat hyvin älykkäitä, mutta ne eivät ajattele samoin kuin ihmiset ajattelevat.”.Hevosen aivoissa oppiminen on puhtaampaa, nopeampaa ja vaatii enemmän tarkkuutta kuin ihmisen oppiminen..”Voi sanoa, että jos hevosen oppimisessa on jokin ongelma, se on se, että ne oppivat liian nopeasti ja unohtavat liian heikosti sopiakseen yhteen ihmisen kanssa. Me ihmiset nimittäin teemme virheitä opetuksessa koko ajan”, Jones huokaa..”On hankalaa vakuuttaa ihmiset siitä tarkkuudesta, mikä vaaditaan paineen, paineen poiston ja palkitsemisen ajoituksessa, kun hevosta koulutetaan. Vaikka selitän aivoihin perustuvan syyn sille, että palkinto on annettava viiden sekunnin sisään toivotusta käytöksestä, ajattelee suurin osa ihmisistä senkin jälkeen, että 10 sekuntia tai 60 sekuntia on todennäköisesti ihan ok.”.Hevosilla ei myöskään ole ihmisten moraalisia perusteita oppaana käytökselleen. Ne oppivat huonon käytöksen ihan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin hyvänkin. Lisäksi iso osa hevosen luontaisesta käytöksestä laumassa on ihmisen näkökulmasta huonoa käytöstä..”Etulohkon aivokuoren puuttuminen tarkoittaa, että hevosen aivoista puuttuu oppimisprosessia hidastava järkeily. Hevosen aivot oppivat ja muistavat paljon puhtaammassa muodossa kuin ihmisen aivot. Hevoselle myös täytyy opettaa enemmän asioita, koska hevonen ei järkeile ja yhdistele oppimaansa.”.Janet Jones kouluttaa paljon nuoria ratsuhevosia ja kertoo esimerkkinä, että hyvin nuoret ja vihreät hevoset eivät välttämättä ymmärrä, että kun ne ratsastetaan kentällä pitkää sivua päähän, niiden pitäisi kääntyä kulmassa. .”Ne kävelevät tai juoksevat pitkän sivun päähän, ja sitten ne odottavat, että kerrot niille, mitä tehdä. Jos et kerro mitään, ne yleensä pysähtyvät mieluummin kuin kääntyvät kulmasta. Hevonen on kääntynyt kulmista koko ikänsä laitumella, tallissa ja joka puolella, mutta sillä ei ole prefrontaalilohkon aivokuorta ja sen tuomaa järkeilyä. Se ei ymmärrä, että kun se ratsastetaan kulmaan, myös silloin kuuluu kääntyä.”.Jonesin mukaan ihmiset eivät yleisesti tiedä paljoakaan hevosaivoista, ja siksi teemme niiden kanssa paljon virheitä. Yleisin virhe on olettaa hevosella olevan toiminnanohjaustaitoja..”Toiminnanohjaus on niin tavallinen ja luonnollinen osa ihmisen elämää, että me oletamme, että kaikki muutkin elolliset olennot pystyvät järkeilemään, suunnittelemaan ja vetämään johtopäätöksiä. Mutta ne eivät pysty.”.Mitä asialle sitten voi tehdä? Miten päästä yli ajatuksesta, että hevoset suunnittelevat ja arvioivat toimintaansa kuten ihmiset tekevät?.”Ensimmäinen asia on oppia, mitä odottaa saaliseläimen aivoilta. Ymmärtää, miten hevosen aivot kokevat ihmisten maailman ja tunnistaa sen valtavan eron, mikä on meidän ja hevosen mentaalisen kokemuksen välillä”, Jones neuvoo..”Opi, miten oma käytöksesi rohkaisee tai opettaa hevoselle huonoa käytöstä. Hyväksy myös vastuu omasta turvallisuudestasi. Se ei ole ikinä hevosen tehtävä. Sekä hevosen että ihmisen pitäminen turvassa on aina ihmisen vastuulla.” .Myös Jones painottaa, että hevoselle kannattaa mieluummin palkitsemalla opettaa hyvää käytöstä, kuin rankaista sitä huonosta käytöksestä. .”Hevoset tekevät aina parhaansa. Ne eivät aina tee mitä haluat, mutta se johtuu siitä, etteivät ne tiedä, mitä haluat. Ajattele itseäsi ystävällisenä oppaana, joka kertoo hevoselle, että näin me tämän teemme, anna kun näytän”, Jones rohkaisee..”Työskentele yhdessä hevosesi aivojen kanssa, älä niitä vastaan. Hevoset eivät pysty suunnittelemaan tai ajattelemaan asioita etukäteen, mutta ne ovat kykeneviä moniin muihin kiehtoviin asioihin.”.Rangaistus opettaa pelkäämäänHevosen inhimillistäminen voi johtaa siihen, että ihminen alkaa syyttää hevosta sen luonnollisesta käytöksestä. Pahimmassa tapauksessa syyttäminen johtaa rangaistukseen.Vaikka oppimisen kannalta positiivinen vahvistaminen on tehokkainta, oppii hevonen myös rankaisemisesta. ”Tärkeä kysymys onkin, mitä ne tarkalleen ottaen oppivat”, tohtori Janet Jones sanoo. Jones selittää, että hevosen aivoilla on evolutiivinen historia pelosta tulla saalistajan syömäksi. Näin ollen niiden saaliseläimen aivot pelkäävät kirjaimellisesti kuollakseen, että rankaiseva ihminen tappaa ne. Ne eivät tiedä, koska ihminen lopettaa rankaisun, vai lopettaako hän sitä ollenkaan.”Niinpä ne oppivat pelkoa.”Ensimmäiseksi pelkäävä hevonen yrittää paeta. Se on luonnollinen reaktio, johon aivot sen usuttavat. Mutta usein hevosella on kuolaimet, riimu, tai muita hallintavälineitä, eikä se voi paeta. Jos hevonen ei pääse pakoon, pelko johtaa ahdistukseen ja hermostuneisuuteen. ”Hevonen ei osaa yhdistää, mihin käytökseen rankaiseminen liittyi, joten se ei tiedä, miten välttää rankaisu. Ilman prefrontaalilohkon aivokuorta sillä ei ole mitään käsitystä, miksi sitä rankaistaan”, Jones toteaa.Pelko johtaa joskus myös väkivaltaan, jolloin hevosen käytös voi olla ihmiselle hyvinkin vaarallista.”Yksikään saaliseläin ei halua taistella kanssasi, se haluaa vain päästä pakoon. Mutta jos sen ei ole mahdollista päästä pakoon, sen aivot siirtyvät taisteluvaihteelle, eikä se voi estää sitä tapahtumasta. Nopea ja voimakas 500 kiloinen eläin on erittäin vaarallinen, kun se ahdistetaan puolustautumaan.”Rankaisevan koulutuksen seurauksiin kuuluu myös motivaation puute ja oppimisen heikkeneminen.”Hevonen, joka ei tiedä, mitä ihminen haluaa, kokeilee yleensä useita eri toimintoja. Kun hevosta sitten toistuvasti rangaistaan, kun se yrittää uutta toimintaa, se lopulta lakkaa yrittämästä. Koska mikä tahansa mitä se tekee, voi johtaa uuteen rangaistukseen, se ei tee enää mitään. Opittu avuttomuus on universaali reaktio rankaisuun, mikäli pakeneminen tai taistelu ei onnistu.”Nykyään tiedetään, että tärkeimpiä ohjeita sekä ihmisten että eläinten opettamisessa on tehdä oppimiskokemuksesta positiivinen. Opettaminen rankaisemalla toimii juuri päinvastoin.”Hevoset oppivat monella tavalla. Ne oppivat tarkkailemalla, vahingossa, testaamalla, ratkaisemalla ongelmia. Mutta kaikista koulutuksen metodeista rankaiseminen on vähiten tehokas”, Jones paaluttaa.”Palkitse sen sijaan hyvä käytös ja jätä huomiotta huono käytös.” .Artikkelit perustuvat PhD Janet Jonesin videoluentoon Katse hevosen hyvinvointiin -seminaarissa, jonka järjesti Hippolis yhteistyössä muiden tahojen kanssa

Yhteistyötä hevosen aivojen kanssa – "Ne ovat hyvin älykkäitä, mutta eivät ajattele samoin kuin ihmiset"

Aiheeseen liittyvää