Nuorisoedustaja vetosi ravikoulujen puolesta – "Et pysty siirtymään hevosiin, jos sulla ei ole itsellä mahdollisuutta laittaa omaa hevosta"

Suomen Hippoksen valtuuskuntaan on jo useiden vuosien ajan valittu nuorisoedustaja. Äänioikeutta hänellä ei ole, ja puheoikeuden käyttökin on jäänyt varsin vähäiseksi.

Viime syksynä nuorisoedustajaksi valitulle Reetta Kuuselalle tarjottiin kevätkokoukseen puheenvuoroa, ja hän tarttui tarjoukseen. Puheenvuorossa nousi vahvasti esille ravikoulujen tarpeellisuus.

”Jos mietitään sitä, millainen steppi on siirtyä poneista hevosiin, niin joillekin se on ihan itsestäänselvyys, joillekin todella haastavaa. Joillekin jo pelkkä ponien laittaminen tai ponien kanssa harrastaminen voi olla hankalaa”, Kuusela aloitti.

”Ne, mitkä mahdollistaa harrastusta, on esimerkiksi ravikoulut, joita on Teivossa ja Vermossa. Ihannetilanne olisi sellainen, että niitä olisi ihan ympäri Suomen, useilla muillakin maakuntaradoilla. Ne vetää puoleensa hyvin paljon harrastajia, about 60–120 käy viikoittain ravikouluissa, niin nuoria kuin myös aikuisia. Teivossa ja Vermossa puolet ellei kolme neljäsosaa korttikurssilaisista on ravikoulussa käyviä.”

Reetta Kuusela kertoi olevansa itse etuoikeutettu, koska hänellä on perheen tuki takana.

”Meillä on edelleen 14 ponia ja oma hevonen, olen suorittanut C-ajoluvan ja minulla olisi mahdollisuus ajaa (hevosellakin) kilpaa, jos haluaisin. Kaikilla ei sellaista mahdollisuutta ole”, hän tiedostaa.

”On hyvä, että on juniorilähtöjä, Salamakypärät ja muita. Se mahdollistaa nuorille kuskeille sen, että he pääsevät alkuun.”

Omista lähdöistä huolimatta orastava harrastus voi loppua lyhyeen ilman omaa hevosta, Kuusela korosti.

”On tosi vaikeaa lähteä luomaan nimeä itselleen, jos et satu olemaan tunnetusta raviperheestä tai vaari ei satu olemaan joku, joka ajoi joskus 90-luvulla jotain ravikuningatarta tai -kuningasta. Siksi ravikoulut saa niin paljon harrastajia lisää, myös aikuisia, koska yhtä lailla aikuistenkin on hankala päästä lajiin kiinni.”

”Jos sulla ei satu olemaan mahdollisuutta laittaa omaa hevosta, et voi luottaa, että pääset ajamaan kilpaa, jos ajat kortin.”

Huolensa tueksi Reetta Kuusela esitti kylmiä numeroita.

”Tällä hetkellä Suomessa on noin 350 B-lisenssin haltijaa, ja joka vuosi noin 10 vähenee. Vain 20 prosenttia siirtyy hevosiin”, hän aloitti.

”Et pysty siirtymään hevosiin, jos sulla ei ole itsellä mahdollisuutta laittaa omaa hevosta, jolla sä voisit alkaa ajaa kilpaa, tai sulla ei ole takana tukipilareita, jotka sen mahdollistaa. Siksi se, että ravikouluja olisi ympäri Suomen eri maakuntaradoilla, toisi ihan valtavasti lisää harrastajia.”

Niistä osa voi jatkaa ammattilaisiksi saakka. Heitäkin tarvitaan.

”Ei voida olettaa, että tunnetut kuskit ja valmentajat toimisivat ikuisesti, tilalle vaaditaan uusia nimiä ja tekijöitä. En tiedä, mikä on tilanne vaikka 10 vuoden päästä, jos koko ajan mennään alaspäin harrastajien määrässä”, Kuusela huolehti.

Miten markkinoida lajia sellaisille lapsille ja nuorille, joiden vanhemmat eivät omista poneja ja hevosia, puheenvuoroa seuranneessa keskustelussa kysyttiin.

”Se voi olla joku ihan pieni juttu, joka vetää mukaan, ravikoulu tai -kerho, joka ei vaadi vanhempaa mukaan”, Reetta Kuusela vastasi.

”Minä henkilökohtaisesti tarjoan jokaiselle nuorelle ja lapselle mahdollisuuden tulla meidän tallille opettelemaan meidän ponien kanssa minun opastuksella tai siskon tai vanhempien. Tiedän, miten tärkeää se on niille, joilla ei ole mahdollisuutta juuri siinä hetkessä tai koskaan laittaa ponia. Se voi olla tosi tärkeää, että pääsee mukaan.”