Tänään ajattelin kirjoittaa siitä, että jokaisen hevosen sisällä on villihevonen.

Vaikka ihminen on jalostanut ja kouluttanut hevosia tuhansia vuosia, jokaisen hevosen sisälle on jäänyt elämään sama villihevonen, joka eli aroilla ja preerioilla. Hevonen joka taisteli petoja vastaan. Tamma, joka suojeli varsaansa ja ori, joka taisteli muiden orien kanssa.

Usein puhutaan siitä, että hevoslaumassa elämä on leppoisaa. Hevoset laiduntavat kaikessa rauhassa, rapsuttelevat toisiaan ja välillä ottavat nokoset. Näin leppoisaa elämä usein onkin vakiintuneessa laumassa silloin, kun päivä kuluu ilman mitään uutta tai yllättävää.

Jokaisen hevosen sisällä asuu kuitenkin villihevonen, joka syrjäyttää kesyhevosen silloin, kun ympäristössä tapahtuu jotain yllättävää – laumaan tulee uusi hevonen, ori kokee, että ihminen haastaa sen tai tamma kokee varsaansa uhattavan. Kun villihevonen herää ja syrjäyttää kesyhevosen, opitut asiat unohtuvat ja hevonen toimii villihevosen tavoin, vaistonsa varassa. Hevonen ei silloin ole kovinkaan mukava ja turvallinen kaveri ihmiselle.

Tieteellisesti ajateltuna kyse on siitä, että ne aivojen alueet aktivoituvat, missä tapahtuu vaistonvarainen toiminta ja se syrjäyttää ne aivojen alueet, missä oppiminen ja opittujen asioiden tekeminen tapahtuu.

Ruoka on asia, mikä usein saa villihevosen nousemaan pintaan. Hevonen alkaa toimia, kuten hevoset laumassa toimivat. Uhitellaan ja yritetään liikuttaa toisen jalkoja,  jotta pääsee itse syömään ensimmäiseksi. Hevoselle yleensä voi opettaa, että porsastelemalla ei saa ruokaa. Käyttäytymällä siivosti sitä saa.

Säikähtäminen on myös asia, joka usein herättää villihevosen hevosen sisällä. Silloin opitut asiat unohtuvat ja hevonen sinkoilee. Se kuitenkin yrittää selvitä hengissä, eikä vahingoittaa ihmistä. Kun pysyy poissa jaloista ja odottaa, että hevonen toteaa, ettei vaaraa ole, voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Ori, joka kokee, että ihminen haastaa sen ja tamma, joka kokee varsansa olevan uhattuna, ovat tilanteita, jotka ihmisen on syytä ottaa vakavasti. Silloin hevonen ei uhittele, vaan on tosissaan. Se ei yritä siirtää ihmisen jalkoja, vaan se iskee nopeasti, kovaa ja niin, että kohde varmasti ymmärtää sen olevan tosissaan.

Ehkä typerintä, mitä ihminen voi hevosen kanssa tehdä on se, että menee orin eteen ja tomerasti polkee jalkaa, koska uskoo niin tekemällä olevansa uskottava hevosen silmissä. Orille se on kuitenkin haaste, ja ihminen on pulassa, jos ori ottaa haasteen vastaan. Silloin ihmistä vastassa ei ole kesyhevonen vaan villihevonen.

Tammalla, jolla on varsa, on niin vahva sisäänrakennettu suojelemisen tarve, että se helposti syrjäyttää kaiken opitun. Jos tamma kokee varsansa olevan vaarassa, se ei ajattele kun yhtä asiaa: varsan suojelemista. Silloin villihevonen on herännyt.

Mitä voidaan tehdä, jos hevosen sisällä oleva villihevonen herää? Ehkä pitäisi lähteä siitä, mitä ei kannata tehdä. Tappelemaan ei kannata ryhtyä, koska sen sodan ihminen häviää. Ruokaa varsinkaan kädestä ei kannata antaa. Kun villihevonen on herännyt, hevonen toimii kuten villihevonen, eikä opittujen sääntöjen mukaan. Se ei odota, että ruoka annetaan. Se ottaa sen, ja se ottaa sen villihevosen tavalla välittämättä mistään opituista säännöistä.

Se mitään voidaan tehdä, on sen hetken odottaminen, kun hevosen sisällä oleva kesyhevonen on valmis heräämään ja syrjäyttämään villihevosen. Siihen hetkeen kiinni iskeminen ja opittujen asioiden tekeminen sillä hetkellä on se, miten  saadaan villihevonen nukkumaan ja kesyhevonen heräämään. Sitten voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen ja ruualla palkitsemisen voi taas ottaa käyttöön, jos ruualla halutaan palkita.

On olemassa kahdenlaisia kouluttajia. Vanhoja kouluttajia ja rohkeita kouluttajia. Ne rohkeat eivät elä vanhaksi ja jos elävät, he ovat niin hajalla, etteivät voi kouluttaa mitään hamsteria suurempaa. Se, että hevosen sisällä oleva villihevonen herää, kannattaa ottaa tosissaan. Minä ajattelen niin, että ruumishuoneella minusta ei ole mitään iloa yhdellekään hevoselle, joten toimin mieluummin viisaasti kun rohkeasti.

Eipä minulla tänään muuta.

Kirjoittajan tiedot

Kirjoittaja on Helsingissä asuva hevoskouluttaja.