Hevostalouden kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät, se tiedetään. Seikka tulee ilmi jälleen kerran tälläkin aukeamalla esitellystä julkaisusta. Kysymys kuulukin, miten merkittävät? Miksi välilliset vaikutukset jäävät vuosittain ilmestyvässä julkaisussa kerta toisensa jälkeen pelkäksi maininnaksi ilman todellisten euromäärien avaamista?

Luonnonvarakeskus (Luke) on tehnyt laskelmia, joiden mukaan jokainen hevonen kuluttaa kotimaista maataloustuotantoa 1,6–1,8 eurolla päivässä, mikä on kaksinkertainen summa verrattuna suomalaisen kuluttajan keskiarvoon. Tiloilta ostettavien rehujen arvo kipuaa lähes 50 miljoonaan euroon vuodessa, ja reilun 74 000 hevosen ruokkimiseen ja laitumiksi tarvitaan 100 000 hehtaaria peltoa.

Luken selvitys osoittaa hevostalousyritysten työllistävän 14 000–15 000 ihmistä, mikä tarkoittaa 6000–7000 henkilötyövuotta. Se on puolet enemmän kuin hypetetyssä peliteollisuudessa ja saman verran kuin Lapin matkailussa.

Luvut ovat kuitenkin vain osatotuus, sillä hevosalan ympärille on syntynyt merkittävää varuste-, rakennus- ja hyvinvointipalveluiden kauppaa. Miten vaikeaa olisi lyödä teollisuutemme koko kassavirta tiskiin – vaikka sitten opinnäytetyönä? Konkretiaa kaivataan kipeämmin kuin koskaan aikaisemmin alan olemassaolon oikeuttamiseksi.

Politiikan mikkokiesiläiset ja juhanavartiaiset eivät ole kiinnostuneita siitä, miten pitkä historia hevosalalla on. Alaan liittyvät eurot kiinnostavat.

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Lue loput lehdestä ›