Viime torstaina kokoontunut Suomen Hippoksen valtuuskunta teki tärkeitä ja kauaskantoisia päätöksiä. Vielä päätöksiä tärkeämpää saattoi olla se henki, jossa päätökset syntyivät. Moni pitkään raviurheilun päätöksenteossa mukana ollut henkilö piti kokousta hengeltään tuntemansa historian parhaana.

Suomen Hippoksen 44-jäseninen valtuuskunta on merkittävä vallankäyttäjä suomalaisessa ravitaloudessa. Takavuosina valtuuskunnan jäsenet ovat kokeneet olevansa syrjässä tiedosta. Tieto korvautuu tuollaisilla hetkillä helposti huhuilla ja turhautumisella. Luottamukselle moinen tilanne ei tee hyvää.

Olavi Haanketo on johtanut valtuuskuntaa esimerkillisellä otteella. Haankedolla on pitkän kokemuksensa ohella taito erottaa toisistaan ihmisten persoona ja hänen esittämänsä asia. Tämä on ollut myös yksi Hippoksen toimitusjohtajana vielä hetken toimivan Pertti Koskenniemen hyveitä. Koskenniemi ei ole kokenut hänelle esitettyjä vaikeitakaan kysymyksiä henkilökohtaisesti loukkaavina, tämä on hyvän johtajan merkki.

Hippoksen hallituksen varapuheenjohtaja Kari Eriksson on pitänyt valtuuskuntaa kirjallisesti ajan tasalla hallituksen päätöksistä ja ajattelusta päätösten takana. Tällä on ollut oma merkittävä osansa päätöksentekoelinten ja niissä toimivien ihmisten välisen luottamuksen paranemisessa.

Suomen Hippoksessa on nyt menossa pienessä mittakaavassa samanlainen siirtymäkausi kuin Yhdysvalloissa presidenttiyden vaihtuessa. Kun lyhyellä aikavälillä vaihtuvat sekä hallituksen puheenjohtaja että toimitusjohtaja sekä koko järjestön toiminnallinen asema, korostuvat tehtäviinsä valittujen ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet.

Ihmisiä on vähintään yhtä vaikea kuvata sanallisesti kuin hevosia. Antti Lehtisalo ja Vesa Mäkinen eivät ole ennalta keskenään tuttuja saati sitten kavereita. Kuitenkin molempia tuntuu yhdistävän samanlainen värähtelytaajuus. Faktoilla ja logiikalla on heille molemmille suuri merkitys, kumpikaan ei tuo omaa persoonaansa tai egoaan esille.

Lehtisalo antoi valtuuskunnalle puheessaan lupauksen olla työnsä sen mahdollistaessa liikkeellä maakunnissa. Uusi puheenjohtaja puhui lämpimästi myös hevosjalostusliittojen roolista ja merkityksestä.

Lehtisalolla ja Mäkisellä on nyt momentum eli mahdollisuuksien aika. Raviurheilun piirissä toimii suuri joukko erilaisen kokemuksen omaavia ihmisiä, jotka eivät ole halunneet lähteä perinteiseen järjestötyöhön mukaan. Mikäli kaksikko onnistuu tavoittamaan näiden ihmisten osaamisen, raviurheilulla voi olla edessään yhteishengen löytämisen aika.