Itsenäisyyden tekijöitä

Keskiviikon Hevosurheilu kertoo Eva Nordström-Kunnaksen tarinan. Tarinan päähenkilö tunnetaan yhtenä Suomen ensimmäisistä naispuolisista eläinlääkäreistä, artikkelin aihe on kuitenkin toinen.

Vuonna 1939 Suomessa oli tilastojen mukaan viisivuotiaita tai sitä vanhempia hevosia 317 606. Suomen armeijalla itsellään oli vain 4 700 hevosta, joten valtio turvautui pakko-ottoihin. Tätä varten oli säädetty erillinen laki vuonna 1922. Maa jaettiin alueisiin, jotka vastasivat hevosten lisäksi myös kärryjen ja muiden tarvikkeiden pakko-otoista. Talvi- ja jatkosodissa kuoli lähes 22 000 hevosta.

Suomenhevosen tekemä työ oli ratkaiseva. Hevosvoimin aurattiin lentokentät ja vedettiin lentokoneet metsän siimekseen suojaan pommituksilta. Kenttätykistön koko liikkuvuus oli hevosten varassa. Armeijan huolto, vaikkapa ruuan tuominen etulinjaan sotilaille oli sekin hevosten kanssa tehtyä työtä. Hevonen kuljetti myös monet haavoittuneet rintamalta sairaaloihin ja kuten tässä lehdessä oleva tarina muistuttaa myös monen sotilaan viimeinen matka kotikirkkomaan multiin alkoi hevoskyydillä.

Hevossairaaloilla ja niiden organisoinnilla oli merkittävä rooli armeijan liikkuvuuden turvaamisessa. Tuossa työssä itsenäisyydestään taisteleva Suomi onnistui. Hevosen arvo sotiemme aikana on saanut tunnustuksensa, oman kiitoksensa ansaitsevat myös hevosten kanssa työskennelleet sotilaat, eläinlääkärit ja lotat.

Sodassa olevaa hevosta kuvataan taiteessa poikkeuksellisen usein ja sotaan syyttömän luontokappaleen joutuminen pommituksiin tai liekkimeren keskelle koskettaa ihmistä poikkeuksellisen vahvasti.

Suomalaisesta sotahevosesta pidettiin tutkimusten valossa hyvää huolta. Hevosta arvostettiin ja hevoset olivat osaavien ihmisten käsissä. Hevossairaaloissa hoidettiin toki hevosia, joiden kohdalla niiden saaman hoidon taso oli rintamalla romahtanut, mutta tutkimusten mukaan niiden määrä oli kokonaisuuteen nähden suhteellisen pieni. Ne hevoset, joiden kohdalla ei ollut nähtävissä nopeaa toipumista ja paluuta rintamatehtäviin, lähetettiin eteenpäin kotihevossairaaloihin toipumaan.

Kulkutaudit ja esimerkiksi punahomeen myrkyttämien niittyjen ruoho otettiin vakavasti ja ne olivat vahvasti esillä hevosmiesten koulutuksessa. Ähkytapausten määrä väheni sodan edetessä koulutuksen ansiosta merkittävästi. Sotavammoja saaneiden hevosten määrä kertoo omaa kieltään rintamatapahtumien muutoksista. Hevoset kuolivat pääasiassa ruhjeisiin, haavoihin ja avanteisiin.

Suomenhevosen lisäksi kiitoksen ansaitsevat myös hevosten kanssa työskennelleet ihmiset. Kiitos.