Lauri Hyvösen kyyneleet

Voisipa Lahden Sibelius-talon Ravigaalan henkeä pullottaa ja nautiskella pieninä annoksina ympäri vuoden. Ravigaalan järjestäjät ansaitsevat kiitokset onnistuneesta työstä. Raviväki sai arvoisensa juhlan juhlavissa ja toimivissa puitteissa. Paikalle saapunut yleisö toi mukanaan sen kaikkein tärkeimmän, vilpittömän ilon kaikkien palkittujen puolesta.

Ravigaala on vuosien varrella hakenut muotoaan. Järjestelyjen osalta rima tuleville vuosille nousi kattoon, Sibelius-talon katto on korkealla ja sinne on valoilla kirjottu se asento, jossa tähdet olivat säveltäjämestarin syntyessä. 8.12.1865. Ravikansa juhli sananmukaisesti hyvien tähtien alla.

Lahdessa löytyi jotain sellaista, josta kannattaa pitää kiinni, järjestelypaikkaa myöten. Tämän vuoden tapahtuma oli parasta mahdollista mainosta tuleville gaaloille. Ravigaala on tapahtuma, joka tarvitsee paikan, jossa se mahtuu kasvamaan. Gaalan järjestämistä Lahdessa myös ensi vuonna tulisi vakavasti harkita.

Ravigaalan olemassaolo syntyy jokaisena päivänä, jokaisella lapiontyönnöllä ja jokaisella hevosten kanssa vietetyllä hetkellä. Yhteen iltaan pakkautuu valtava määrä tehdyn työn mukana kasvaneita tunteita, kiitoksia ja kyyneleitä.

Ravigaala on parasta paikan päällä, meillä lehdentekijöillä on suuri haaste yrittäessämme kertoa miltä tuntuvat ne hetket kun puolen tuhatta ihmistä nousee yhtäkkiä ylös osoittamaan suosiotaan tai millainen on se huokaus, jonka juhlatilan ovista sisään kävelevä hevonen saa aikaiseksi.

Tapahtumana gaala on pitkä, mutta jokainen palkittava ansaitsee sijansa ja sanansa estradilla. Gaalan aloituksen aikaistaminen olisi kohtuutonta, onhan moni palkittavista hevosten kanssa osallistumassa päivän T76-raveihin. Yksi ajatus olisikin ajoittaa Vuoden hevosen palkitseminen keskiyölle. Siitä mihin on muutoin vaikea vaikuttaa, kannattaa tehdä hyve ja myyntivaltti.

TotoTV:n kautta Ravigaalaa seurattiin lähes yhdeksällätuhannella laitteella. Eri puolella maata järjestettyjen gaalastudioiden määrä moninkertaistaa tuon lukeman.

Voisipa Lahden Sibelius-talon Ravigaalan henkeä pullottaa ja nautiskella pieninä annoksina ympäri vuoden. Jokaisessa pullossa on tunnetusti helmi. Monelle ravi-ihmiselle tuo hetki oli lavalla kyynelehtivä Lauri Hyvönen.

Hyvösen sanoihin ”minä rakastan raviurheilua, ei sille vaan voi mitään” tiivistyy niin monen suomalaisen hevosihmisen tunnot. Sellaisen hetken todistamisesta voi nauttia ympäri vuoden niin kesän kauneimpina hetkinä kuin jäisillä öisillä maanteillä raveista kohti kotia kulkiessa.