Lippa silmiltä
Erilaiset tutkimukset nostavat Suomen poikkeuksetta kärkisijoille mitä erilaisimmissa positiivisissa asioissa. Eivätkä tutkimukset edes ole tehty Suomessa.
Viime ja tänä vuonna Suomi on todettu esimerkiksi maailman vakaimmaksi valtioksi, maailman turvallisimmaksi valtioksi, suomalaisilla on maailman eniten henkilökohtaista vapautta ja valinnanvapautta, inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa, maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, maailman pienin riski altistua luonnononnettomuuksille, peruskoulutus on maailman parasta, kestävä kilpailukyky on maailman kolmanneksi paras, ja kauniiksi lopuksi vielä: Suomi on maailman kolmanneksi paras matkakohde vuonna 2017. Tämä oli kaiken lisäksi hyvin pieni otanta Tilastokeskuksen julkaisusta poimittuna.
Aina kun tällainen Suomen positiivisessa valossa esittävä tutkimus kerrotaan meille, täyttyvät nettilehtiemme kommenttipalstat ankarista vastaväitteistä. Kun niitä lukee, on vaikea uskoa, että Maailman talousfoorumi (WEF) kertoo Suomen olevan maailman viidenneksi onnellisin maa. Tai sitten 151 tilastossa takana löytyvässä maassa asiat ovat kovin onnettomalla tolalla.
Kommenttien mukaan tutkimus on suoraan ahterista, koska Suomi on kotoisin aivan samasta paikasta, ja vielä niin syvältä, että siellä ain’ on päivä paistamatta, kuu kulta kumottamatta.
Emmekä me raviurheilua harrastavat kansalaiset ikävä kyllä poikkea yleisestä linjasta. Jos suomalainen ohjastaja on hopealla MM-ohjastajakilpailussa, on se armotonta tuuria, ja sitä paitsi koko kisa aivan hempulipeliä.
Kun Suomessa syntynyt ja valmennettu ravuri voittaa suomalaisen ohjastajan avittamana yhden Euroopan perinteisimmistä avoimen sarjan ravikilpailuista, on kilpailun taso poikkeuksellisen huono juuri sinä vuonna. Voitto tuli muiden huonoutta, ei suomalaisen hyvyyttä.
Pohjoismaiden mestaruus tuli suomenhevoselle siksi, etteivät ruotsalaiset ja norjalaiset lähettäneet parhaitaan kisaan. Kuten tosin tekivät Elitkampenissa, jonka voitti toinen suomenhevonen, mutta siinä taas paremmat hevoset – ulkomaiset tietenkin – lähtivät vain kiriin liian myöhään.
Mikä siinä on, ettemme voi hyväksyä jonkun asian olevan hyvin, edes silloin kun se on. Enkä nyt tarkoita, että kulkisimme maailman turuilla nuttu tuulen hulmuttamana selällään ja huutelisimme kylillä kuinka erinomaisia olemme. Mutta voisi sen lipan joskus nostaa silmiltä ja vaikka katseenkin omista varpaista ylemmäs.
