Lippu vai nuppi

Varoitusteksti: saattaa sisältää paatosta.

Kun Suomen Hippos joitakin vuosia sitten vaati suomenhevoselle virallista liputuspäivää, kaikki tahot eivät ehdotuksesta innostuneet. Muun muassa Turun Sanomat -maakuntalehti otti jyrkän kannan Hippoksen esitykseen.

”Kaikki kunnia uskolliselle jälleenrakentamisen sankarille ja satavuotisen hevosjalostuksemme huippusaavutukselle, mutta eikö tähänastinen suosituskäytäntö riittäisi. Muutoin virallisen liputuksen kynnys uhkaa pudota niin alas, että siniristi alkaa kärsiä inflaation vaivoja”, aviisi kirjoitti tuolloin pääkirjoituksessaan.

On melko väkevästi väitetty, että suomenhevosen kunnioittaminen vetämällä lippua salkoon aiheuttaisi liputtamisen arvon laskua. Rotu on ollut suomalaiselle paitsi ymmärtäväinen ystävä, leivän taloon tuonut apuvoima ja korvaamaton toveri muun muassa talvi- ja jatkosodan aikana, puhumattakaan maan jälleenrakennuksesta. Kuvaavaa onkin, että 15?000 miehen kokoiseen divisioonaan kuului 3?500 hevosta, mutta ainoastaan satakunta moottoriajoneuvoa. Sota-aikana menehtyi yhteensä noin 100?000 hevosta, joten näkyvä huomioiminen ei olisi lainkaan liioiteltua.

Koska aikamme vaatii yhteiskunnalta elastisuutta, miksei suomenhevosen päivä voisi näin juhlavuoden kunniaksi olla virallinen liputuspäivä, ja muulloin pätisi lähinnä lämminhenkinen suosituskäytäntö?

Suomessa on tällä hetkellä kuusi virallista liputuspäivää sekä vaali- ja presidentin virkaanastumispäivät, jotka lasketaan virallisiin. Vakiintuneita liputuspäiviä on kolmetoista. Joukkoon siis mahtuisi.

Halutessaan suomenhevoselle pääsee liputtamaan vuoden aikana ainakin välillisesti useammin kuin kerran. Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta kunniaa saa jakaa vaikkapa Seitsemän veljeksen Valkolle, jolle oli ”pirtissä vasemmalla hinkalo, rakennettu Valkoa varten talveksi”. Yksisilmäinen hevonen majoittui kuulussa kansallisteoksessa taloon yhdessä veljesten kanssa.

J.L. Runebergin päivä on myös vakiintunut liputukselle. Suomalaisittain kuuluisin Harmo-niminen hevonen lienee Vänrikki Stoolin tarinoiden kuormarengin vetojuhta. ”Pörröss’ ukon pää ja häntä hevosen; tomunsa toi Harmo kotitallistansa, noen nenällään toi ukko pankoltansa”, tarinoissa kuvaillaan elävästi parivaljakkoa.

Toivottavasti tänään 6. syyskuuta liput liehuvat laajalti kansallishevosen arvon merkiksi. Pelkän nupin huojuminen tuulessa on suomenhevosen 110-vuotisjuhlana lähinnä epäkunnioittavaa.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi