Muistan pikkupoikana Kouvolan raveista neljä asiaa: isä tiesi aina keinot houkutella minut aina mukaan, vaikka laji ei siltä lakritsinsyömältä nassikkaa kiinnostanutkaan, Risto Langin ajoasun, aidan varressa käyskennelleiden hakamäkeläisten tupakantuoksun ja sen, että V4-kupongit näyttivät ensisilmäyksellä syntisen kiinnostavilta.

Viehätys lajiin syttyi hyvinkin pian, nelkkukuponginkin salat aukesivat uhkaavan aikaisin ja Kouvolan raveihin piti päästä joka ainut kerta, ravibussilla tai sillä kyydillä kuka Kotkasta Pohjois-Kymenlaaksoon kulloinkin suuntasi.

Kymi Grand Prixin ensiparkaisu Valkealan Hevosystäväinseuran ovaalilla kuultiin paljon myöhemmin, vuonna 1998. Vuosien varrella Kouvolan radalla oli nähty jos jonkinsorttista vipeltäjää ja laatuhevosia, mutta katsojana tuntui eriskummalliselta, voisiko Kymi GP:stä rakentua pysyvä kansainvälisen tason kilpailu.

Olemme nähneet jo 18 toinen toistaan väkevämpää Kymi GP:n voittajaa ja kisan tenho jatkuu vahvana. Siitä osoituksena viivalla nähdään Prix d’Amérique- ja Elitloppet-tason menijöitä. Nostan lippalakkiani ilmaan, kova suoritus kouvolalaisten ydinjoukolta.

Lentokuljetus Uttiin on osoittautunut toimivaksi – vaikkei aina niin ajallaan laskeutuvaksi – konseptiksi. Vahvat yhteistyökumppanuudet ja ilmasilta Ranskaan ovat tehneet mahdolliseksi sen, että ajan patinoimien varusvarastojen editse on marssinut laskuvarjojääkäreiden lisäksi myös keskieurooppalaisia ravuritähtiä. Tämä erilainen hevostapahtuma on osaltaan toiminut lajille arvokkaana uusasiakashankintana.

Vaikka vuodet ovat harventaneet Kouvolan aidan varressa käyskennellyttä vakiokävijöiden joukkoa, uskon että heidän silmänsä iloitsee nähdessään lähtöauton siivekkeiden takana maailmanluokan hevosia. Peruskuluttajalle näiden tähtien tason suhteuttavat viivalla nähtävät kotimaiset vertailukohdat, joita kuuluu päästä lähtölistalle enemmänkin kuin kilpailun sääntöjen oikeuttama yksi paikka Suomessa syntyneille edellyttää. Tänä vuonna tämän vertailukohdan antavat Suomen mestarit Seabiscuit ja Surprise Lord sekä iittiläisen Matias Salon valmentama Onirique – hevosen italialaisalkuperästä huolimatta paikallisleimalla.

Kunkin kotimaisen toimijan pääsyä 85 000 euron ensipalkinnon jahtiin tulee arvioida näyttöpaikkana sinivalkoiselle osaamiselle, mahdollisuutena suurelle tarinalle. Kymi GP:n historia tuntee kolme suomalaisvoittajaa: 2000 BWT Magic, 2001 Exchequer ja 2013 Womanizer S. Onneksi nämä hevoset saivat mahdollisuutensa. Jälkimmäisin kolmikosta on näistä itselleni mieleenjäänein voittaja kiitos tasaisen taiston ja omistajien onnenkyynelten.