Uusi Raviliiga antoi kirjaimellisesti syötön suoraan jääkiekon ja raviurheilun ystävien lapaan. Tiistaina Vermossa julkistettiin yhdentoista raviradan ja kahdentoista jääkiekkoseuran yhteistyö, joka taatusti avaa mahdollisuuksia tavoittaa uudenlaista kohderyhmää sekä raveihin että kiekkokenttien laidalle.

Ajankohta julkistamiselle on oiva, sillä kaukaloissa semifinaaliotteluitaan rymistelee vielä neljä joukkuetta, joiden kurssi on kohti mestaruustaistoa.

Raviurheilua ja jääkiekkoa on koetettu naittaa keskenään Suomessa ennenkin, joskin nyt julki tuotua pienemmässä mittakaavassa ja vaihtelevalla menestyksellä. Vähänkään kevään -95 maailmanmestaruuskisoja seuranneet muistavat, miten maajoukkuevalmentaja Curt Lindström usutti pelaajansa kiekkoturnauksen välipäivänä ravihevosen ohjaksiin.

Kultaa voittaneille pelaajille hankittiin oma ravihevonenkin, mestaruuden jälkeisenä vuonna syntynyt Golden Karjala. Sen suku oli aikansa huippua: isänä Ruotsin eliittiori Sugacane Hanover ja emänä muun muassa Killerin Eliitin voittanut Hearts Lobell. Jalkavaivoista kärsineestä Golden Karjalasta jäivät käteen lähinnä suuret odotukset ja muutama lupauksia herättänyt startti.

Curt Lindströmillä oli tapana lausahtaa, kuinka kaiken voi tehdä aina lite bättre, vähän paremmin. Vaikka ensimmäistäkin Raviliigaa voidaan pitää lopputuloksen osalta onnistuneena, sen prosessissa oli kuitenkin sellaisia kohtia, jotka kaipaavat viilaamista.

Vielä itse liigan loppumisen jälkeen puintia aiheutti raviliigahevosten kieltämättä hankalahko myyntitapa, joka järjestettiin viime vuoden lopussa suljettuna tarjouskilpailuna. Alkuperäisille omistajille oli jätetty etuosto-oikeus, mikäli nämä halusivat vastata korkeimpaan jätettyyn tarjoukseen. Ainakin Raviliigahevosten kauppaamisen kauden päätteeksi voisi tehdä siis ”lite bättre”. Osa ensimmäisen kauden raviliigalaisista jäi myös ihmettelemään, miksi valmentajien välisten kulujen erot olivat suuret. Tämänkin olisi voinut vääntää rautalangasta, sillä uusille, lajia tuntemattomille omistajille ei saa jäädä mistään hankkeen vaiheesta ikävää makua suuhun. Kaiken toiminnan on oltava mahdollisimman avointa alusta loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista nähdä, mitä nämä kaksi Suomen seuratuimmaksi lajiksi laskettua saavat aikaan yhdessä. Yhteistyö ainakin tarjoaa mahdollisuuden markkinoida molempia lajeja mielenkiintoisella tavalla.

Ehkä raveista tuttu kimppaomistaminen laajenee joskus yhtä näyttävästi lätkäseuroihin?