Veikkaus toi tällä viikolla pelivalikoimiinsa kokonaan uuden pelin, jossa vedonlyönnin kohteena ovat simuloidut urheilutapahtumat. Pelaajat pääsevät petsaamaan muun muassa virtuaalihevosia raveissa ja laukkakisoissa.

Veikkaus kertoo tiedotteessaan virtuaalivetojen kohteiden näyttävän realistisilta urheilutapahtumilta selostajineen ja yleisöäänineen, mutta kestävän ainoastaan puolesta minuutista muutamaan minuuttiin. Animoidun urheilun lopputulos arvotaan, ja voittamisen todennäköisyys perustuu annettuihin kertoimiin ja painotettuun satunnaisuuteen. Palautusprosentti keikkuu 70–90 välillä.

Peliyhtiö ennakoi liikevaihdon asettuvan muutamaan kymmeneen miljoonaan euroon vuodessa.

On selvää, että hevosväki ottaa uuden tuotteen vastaan ristiriitaisin tuntein, samoin kuin se päästi 2000-luvun alussa porun nettipelaamisen lanseeraamisesta. Uhkakuvana olivat ravien tyhjät katsomot, eikä siinä järin väärässäkään oltu. Animoidun urheilun vaivattomuus ja ympärivuorokautinen tarjonta tulevat kilpailemaan samoille markkinoille ihmisten vapaa-ajasta ja rahankäytöstä, ilman eläimiin liittyvien eettisten kysymysten painolastia.

Virtuaalivetojen invaasio on nähtävä peliyhtiön vastauksena e-urheilun suosion kasvuun. Elektroninen urheilu tarkoittaa videopelien pelaamista kilpailullisesti. Viime vuonna e-urheilun liikevaihto oli kansainvälisesti jo noin 568 miljoonaa euroa. Liikevaihdon povataan kasvavan 1,1 miljardiin euroon vuosikymmenen loppuun mennessä. Myös Suomessa e-urheilu kiinnostaa, jopa siinä määrin, että Kainuuseen suunnitellaan kansainvälistä e-urheilukeskusta.

Simuloidut hevospelit lanseerataan suomalaisen totopelaamisen 90-vuotisjuhlavuonna. Suomen ensimmäisissä totoraveissa Helsingissä ajettiin 49 hevosen voimin yhteensä kahdeksan lähtöä, pelimuotoina olivat voittaja- ja sijapeli, kirjoittaa Matti Mahlamäki tämän lehden Näkökulma-palstallamme.

Vaikka muutos on pelien kehityksessä jatkuvasti läsnä, on jotain, joka ei tunnu ajan saatossa muuttuvan. Hevoskilpailut rahapeleillä höystettynä olivat joidenkin tahojen mielestä hyvin arveluttavia jo vuonna 1928. Viime aikoina julkisen keskustelun keskiöön on nostettu pelaamisen haittavaikutukset.

Joskus olisikin mielenkiintoista nähdä lista siitä, mitä kaikkea koulutuksesta, tieteestä, kulttuurista, liikunnasta ja nuorisotyöstä puuttuisi, jos lopettaisimme pelaamisen tyystin. Villi veikkaus on, että syrjäytyneitä olisi rutkasti nykyistä enemmän.