Jokainen ravienjärjestäjä haaveilee tuoreen Elitloppet-voittajan saamisesta mukaan oman radan suurkilpailuun. Kilvoittelussa ani harva voittaa, mutta Kouvolan Kymi Grand Prix onnistui vetämään pidemmän korren viikkoa aiemmin juostun Oslo GP:n nenän edestä. Kymenlaaksolainen kisa sai kansainvälistä nostetta jo toukokuisessa Solvallassa, jossa Timokon omistaja ja valmentaja Richard Westerink julisti rakastavansa Kouvolaa.

Ihailtava kaappaus radanjohdolta, mutta se ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

Kouvolan ravirata korjasi viikonloppuna pitkäjänteisen työn satoa, sillä kilpailun 20 vuoden olemassaolon aikana järjestäjät ovat hioneet vieraanvaraisuuden huippuunsa. Ulkomaisille kilpailijoille on varattu lentokonekuljetukset, jotka ovat taanneet paitsi osanottajien vaivattoman siirtymisen paikalle, myös laajan medianäkyvyyden kisan alle.

Mikä saa taustajoukot tuomaan ulkomaan ihmeet Kouvolaan, paikkaan, joka ei omiensa joukossa yllytä ylisanoihin? Asukkaat ovat luonnehtineet Kouvolaa muun muassa ainoaksi ratapihaksi, jolla on kaupunkioikeudet. Kouvolan keskustaa halkovaa Kauppalankatua kutsutaan hirtehisesti Manskiksi. Sanan etymologia on pohjoiskymenlaaksolainen murresana, joka tarkoittaa paskahuussiin johtavaa polkua.

Paljastetaan vastaus otsikon kieltämättä raflaavaan kysymykseen. Radan toiminnanjohtaja Arto Hytönen vietti viime lauantain Vuolenkosken Lossirannassa. Raviradan edustajat toivat 50 hengen kutsuvieraskatraan Kymijoen kylkeen, taimenia kuhisevan veden äärelle. Kutsuvieraina olivat itseoikeutetusti päälähdön hevosten omistajat aveceineen, ohjastajat ja hoitajat. Kymi GP:n sankariksi seppelöidyn Carabinierin kuskin, Johan Untersteinerin, nähtiin ravien jälkeen livahtavan kartanolle vievään bussiin hymy korvissa.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on piirretty virallista kansallismaisemaa papin kuistilta ja vuorenhuipulta käsin, eikä Lossirannan kartanon miljöö häpeä ylevimmällekään runoudelle, jota täkäläisistä maisemista on julkaistu.

Pehmeät savusaunan löylyt, paikan päällä savustettu, keskieurooppalaisten makuun oleva lohi ja puhdas suomalainen luonto ovat hihojen ässiä, kun huippuhevosten taustajoukoille ojennellaan kutsukuoria. Tällainen kattaus oli tarjolla kutsuvieraille lauantaina, joten kiinnostuneille on nyt raotettu verhoa siitä, millaista suhdetoimintaa kulisseissa tapahtuu.

Mainittakoon, että vieraita kiehtoo myös yksinkertaisesti ihmisten huomaavaisuus. Sitä ei vallitsevan somelynkkaysmentaliteetin aikakautena voi pitää suoranaisena ihmeenäkään.