Perjantain 16.10. Hevosurheilu uutisoi pitkästä aikaa korotuksista ravipalkintoihin. Itse asiassa kyseessä on paluu sille tasolle, jossa palkinnot olivat ennen kesällä 2014 tehtyä päätöstä. Lähtöjen kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuvien hevosten osalta palkintojenmuodostus jatkuu nykyisellään. Kaksi parasta erottuvat siis jatkossakin muista myös ansainnan osalta aiempaa selkeämmin.

Vähintään yhtä tärkeä kuin ykköspalkintojen korotus on muutos pienempien palkintojen osalla. Suomen Hippoksen sääntövaliokunnassa oli perjantaina käsittelyssä malli, jonka mukaan jatkossa puolet ravilähdön hevosista palkittaisiin rahapalkinnolla ja pienimpien palkintorahojen minimi olisi 50 euroa. Varsinainen päätös asiasta on tarkoitus tehdä marraskuussa

Pienimmät palkinnot ja niiden maksaminen ovat suuri asia. Ne kertovat paitsi arvostuksesta antavat myös usein hyvin pitkällä kotimatkalla pientä hengen helpotusta hevosautoa tankattaessa. Tehdystä työstä on saatu palkinto, vaikkei se kaikkia kuluja kattaisikaan.

1990-luvun lamaa ja nyt elettävää talouden kituaikaa on vaikea verrata toisiinsa. Vuodesta 1990 vuoteen 1994 pelivaihdot putosivat noin 60 prosenttiin, palkinnot seurasivat perässä. Monilla raviradoilla oli paljon aikaisemmista investoinneista johtuvaa velkaa ja niiden velkojen korot nousivat tavalla, jota ei ollut osattu ennakoida. Ravitalouden pelasti tuolloin totopelin avaaminen raviratojen ulkopuolelle vuonna 1995.

Raviratojen nykyisestä taloudellisesta tilanteesta on vaikea saada selkeää vertailukelpoista tietoa. Suomalaisten raviratojen toimitusjohtajien otsaryppyjen analysointi on tuskin toimista kaikkein eksakteinta tieteenalaa, mutta nyt eletty puolentoista vuoden alennettujen palkintojen aika näyttää helpottaneen ratojen asemaa.

Hitaasti ja varsin eritahtisesti etenevä ravialueilla tapahtuva ratayhteistyö näyttää tuoneen raviradoille ennen kaikkea uskoa kokemusten jakamiseen. Suuria säästöjä tai saavutuksia ei yhteistyöllä ole vielä esittää, mutta samaan aikaan kaikkein tärkein, luottamus yhteistyön voimaan näyttää kasvaneen.

Suomalaisen raviurheilun osalta palkintotaso on kuitenkin vain seurausta siitä työstä, jota kaikki raviurheilun piirissä toimivat tahot osaavat yhdessä tehdä. Väen väheneminen raviradoilta on saatava käännettyä nousuun. Raviratojen on pystyttävä hankkimaan tuloja muualtakin kuin totopeleistä. Yli 80% ratojen tuotosta tulee edelleen peleistä. Palkintojen lisäksi rahaa on kerryttävä myös olosuhteiden parantamiseen. Muutoin nyt eletty tilanne toistuu väistämättä.