Hidastempoinen Rintamäkeläiset kuului 70-luvun televisioannin menestyssarjoihin. Näytelmän ytimessä olivat pientilalliset Antti ja Leena Rintamäki naapurissaan asuvien Honkosten kera. Kuvitteellisen maatilan tapahtumat puitiin suurelta osin Rintamäen tuvassa, jossa istuttiin tyypillisesti kahvipöydässä keskustellen, milloin politiikasta, milloin mistäkin.

Häivähdys leppoisaa rintamäkeläisyyttä on saatu kokea MTV3:lla lauantaisten Toto76-koostelähetysten yhteydessä, kun kameraryhmä on matkannut tutustumaan ja samalla tutustuttamaan katsojat hevosten taustajoukkojen talleille.

Tunnelma on ollut kiireetön, eikä liian tiukan käsikirjoituksen tuntua ole aistinut. Hevostilojen arki on välittynyt lämminhenkisesti ruudun kautta kotidivaaneille, ja keskiössä ovat olleet hevoset. Katsojat ovat päässeet kurkistamaan paikan päälle, millaisista oloista ja millaisin valmennusfilosofioin ne suorituksiinsa ponnistavat.

Ensi vuonna lähetystä ei ilmaiskanavalla enää nähdä. Viime viikolla julkistettu päätös jakaa TotoTV-lähetykset jatkossa C More -maksutv:n kautta sai ravikansalta kriittisiä äänenpainoja. Hevosurheiluunkin tulvineen palautteen joukossa tosin oli myös niitä, jotka pitävät televisiota jo vanhanaikaisena välineenä.

Suomessa on tarkasteltu television katselua jo vuodesta 1960 lähtien. Tuolloin tutkimukseen valitut henkilöt pitivät manuaalista päiväkirjaa siitä, mitä ohjelmaa kuka kulloinkin katsoi. Päiväkirjamerkinnät tehtiin vartin jaksoissa. Lähes 30 vuotta myöhemmin television katselun mittaamisessa otettiin käyttöön TV-mittari, jolloin tutkimukseen osallistuvien talouksien television katselua siirryttiin mittaamaan elektronisesti. Tiedot käyvät ilmi Finnpanelin verkkosivuilta. Nykymittarein on laskettu, että MTV 3:n keskimääräinen viikkotavoittavuus vuonna 2016 oli yli 3 900 000 henkilöä.

Lauantain Toto76-ravien koostelähetyksiä on seurannut keskimäärin 90 000–100 000 silmäparia. Se lienee suurin syy, miksei Veikkaus halua sijoittaa euroja prime timeen. On totta, että jälkilähetysten merkitys on digivirrassa vähentynyt, mutta yhtä kaikki, vielä on väkeä, jolle institutionaalinen lauantaikooste on tärkeä.

Yksi seikka, joka on jäänyt keskusteluissa vähälle huomiolle, on hevosten hyvinvoinnin esiintuonnin tärkeys. Sen ytimeen on lauantailähetyksissä päästy. Niissä päästy maalaamaan kuvaa hevosista perheenjäseninä, joihin on kiintymyssuhde ja joihin käytetään aikaa ja vaivaa.

Ilmaiskanavilla esitetyt vierailut ovat luoneet ruutujen ääreen asettuneille mielikuvia koko lajista. Näillä mielikuvilla on koko ajan kasvavassa määrin merkitystä raviurheilulle. Kysymys siitä, kenelle lasku mielikuvamarkkinoinnista kuuluu, on tietysti aiheellinen.