Hevosurheilu-lehteen tuli kiukkuinen puhelu. Kentän ääneksi julistautunut noin 90-vuotias rouva oli tuohtunut siitä, ettei tammikuista Ravigaalaa näytetty televisiovastaanottimessa. Niin arvokas juhla olisi pitänyt kuulemma esittää kolmoskanavalla. Mielipiteeseen oli helppo yhtyä, mutta siitä ei keskustelun aikana päästy selvyyteen, kenen tehtävä ohjelman tuottaminen olisi ollut.

Puhelun aikana sen sijaan selvisi, että soittaja seuraa edelleen raveja tiiviisti. Hän käy pelaamassa etäpelipisteissä paitsi kotimaan, myös Ruotsin raveja. Voiko eläkepäivinä parempaa ajanvietettä ollakaan?

Tutkimusten mukaan pelaaminen aktivoi useampia aivojen osia kuin lukeminen. Lisäksi se kehittää ja ylläpitää muistia. Monipuolisia kognitiivisia toimintoja vaativa ravipelaaminen on parhaimmillaan mielenkiintoa ylläpitävää, ajatuksia stimuloivaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Tämä helposti unohdetaan, kun lyömäaseena käytetään peliongelmaisia. Noin 13 prosenttia suomalaisista pelaa rahapelejä niin sanotulla riskitasolla, mutta yhtään ongelmia vähättelemättä on syytä muistaa, että suurin osa ravipelaajistakin koostuu sellaisista henkilöistä, joilla on varaa pelaamiinsa peleihin.

Halusimmepa tai emme, tulevaisuudessa edessä ovat vielä keskustelut siitä, voivatko eläimet olla vedonlyönnin kohteina tai voidaanko niillä ylipäätään harrastaa. Eläinten kulttuurinen asema on noussut vakavasti otettavaksi keskustelunaiheeksi.

Siksi olisi paikallaan tuoda vahvasti esiin kaikki se hevosen hyvinvointiin liittyvä työ, jota raviurheilun taustalla tehdään. Eläinsuojelulaki määrää hevosen hoidon minimivaatimukset, mutta on perusteltua väittää, että suurin osa hevosenomistajista ylittää minimit reippaasti. Kasvaneesta kysynnästä kertoo sekin, että hevosten kuntoutus- ja hyvinvointipalveluja tuottavia yrityksiä on 2010-luvulla perustettu useita.

Tätä taustaa vasten ravivedonlyöntiä voidaan kutsua hyvällä syyllä salonkikelpoiseksi. Salonkikelpoisuutta lisännee tutkija Pauliina Raennon seuraava hanke, jossa hän paneutuu menestyvien ravivedonlyöjien profiileihin. Raento avaa uutta tulevaa tutkimustaan tämän lehden aukeamalla.

Kevennyksenä mainittakoon, että kymmenisen vuotta sitten totopeleistä yhtäkkiä innostunut tuttava totesi ykskantaan: ”On paljon mukavampaa seurata uljaiden hevosten juoksua radan varressa kuin lottopallojen plompsahtelua televisiossa.”

Siihen ei ole mitään lisättävää, se pätee yhä.